Pyöräily: Neljä helsinkiläistä työmatkapyöräilijää kertoo, mitä ongelmia he kohtaavat reitillään.
Liikennevalo vaihtuu vain nappia painamalla. Kevyen liikenteen väylällä kävelee neljä rinnakkain. Pyörätie katoaa äkkiä kokonaan.
Muun muassa tällaisia hankaluuksia kokevat helsinkiläiset työmatkapyöräilijät, jotka pyöräilevät töihin laitakaupungilta keskustaan.
Helsingin Uutiset kysyi kokemuksia neljältä työmatkapyöräilijältä. Mikko Lahti pyöräilee töihin Vuosaaresta Sörnäisiin, Jaana Manner Vuosaaresta Pasilaan, Esa Lehto Rastilasta Roihupeltoon ja Tiina Tuomainen Puistolasta Katajanokalle.
Sekä Lahti että Manner pitävät työmatkansa ongelmallisimpana kohtana Herttoniemen metroaseman seutua.
– Siinä on metka epäjatkuvuuskohta. Kun olin muuttanut Vuosaareen, painiskelin pitkään sen kanssa, miten siitä kuuluisi ajaa, Lahti sanoo.
Manner pitää toiseksi ongelmallisimpana kohtana Kulosaaren sillan jälkeista laskua, joka päättyy jyrkkään mutkaan ja liikennevaloihin. Valot eivät vaihdu, ellei paina nappia.
– Sitten tulee heti uudet liikennevalot. Se on hyvin ahdas paikka. Ehkä kaikista pahin on Tynnyrintekijänkadun risteys. Siinä on yksinkertaisesti liian vähän tilaa sille määrälle pyöräilijöitä ja kävelijöitä, joita siinä liikkuu, Manner sanoo.
Lahti on kiinnittänyt huomiota samaan kohtaan.
– Siinä on tosi tiukka kurvi ja nappiliikennevalot. Mitoitus on niin ahdas, että kävelijät ja pyöräilijät ovat aika sumpussa.
– Varsinkin se nappi ihmetyttää. Minkä takia siinä pitää olla se nöyryytysnappi, kun siinä kulkee pyöräilijöitä ja kävelijöitä jatkuvasti?
Lehto kokee työmatkallaan suurimmaksi ongelmakohdaksi Raide-Jokerin työmaan, joka haittaa niin pyöräilyä kuin autoiluakin.
– Mutta se on väliaikaista, hän huomauttaa.
– Talvisin häiritsee joskus lumien auraamattomuus, mutta maastopyörällä, jossa on hyvät nastarenkaat, pääsee etenemään hyvin aika monessa kelissä.
Tuomainen on pyöräillyt työmatkoja parikymmentä vuotta. Hän kiittelee, että pyöräilyn olosuhteet ovat yleisesti ottaen parantuneet. Hän mainitsee esimerkkinä Pohjoisbaanan.
– Se on hyvä ja selkeä. Sitä on kiva ajaa.
Kiitosta saa myös pyöräilyn pääreittien talvikunnossapito.
– Talvikunnossapito on loistavaa Oulunkylään asti, mutta sen jälkeen tulee melkoisia perunapeltoja.
Tuomainen myöntää, etteivät pyöräilijät aina noudata liikennesääntöjä. Samaan hengenvetoon hän toivoo, että autoilijat ja kävelijät ottaisivat pyöräilijät paremmin huomioon.
– En tunne yhtäkään työmatkapyöräilijää, joka ei olisi joskus ollut jäädä auton alle jopa ihan ilman omaa syytä.
– Toinen on kävelijät. Jos on merkitty pyörätie ja kävelytie, niin ei siinä voi kävellä neljä rinnakkain.
Vielä pahempana ongelmana Tuomainen pitää kävelijöitä, joiden katse on naulittu älylaitteisiin.
– Hirveän monet ihmiset katsovat kännykkää kävellessä ja jotkut jopa pyöräillessä. Siinä jää ympäristö havaitsematta.