Ilpo Kuronen tuntee Koillis-Helsingin helmet ja kertoo nyt, miksi Malmin kentän pusikkoon kannattaa mennä tunneiksi

Lähiluonto: Koillisen konkari Ilpo Kuronen paljastaa parhaat retkikohteensa.

Yksi Ilpo Kurosen lempipaikoista on Malmin lentoasemalla oleva pöytä penkkeineen. Sanna Jompero
Sanna Jompero

Sanna Jompero

Koillis-Helsingissä lähes 40 vuotta asunut Ilpo Kuronen tuntee alueen parhaimmat luontokohteet kuin omat taskunsa.

Parhaus on tietenkin katsojan silmissä, mutta ahkera lintubongaaja ja intohimoinen pyöräilijä on kolunnut alueen lähialueen metsiä ja pyöräreittejä niin paljon, että Kurosta voisi tituleerata vaikkapa "Koillisen konkariksi".

– 3 000 kilometriä pyörällä tuli juuri täyteen. Tänä vuonna poljen varmaan 6 000 kilometriä, jos vahinkoja ei satu.

Matka pitkin pääkaupunkiseutua taittuu leppoisasti sähköpyörällä. Sanna Jompero

Viikkiläinen Kuronen on huiskinut kesäisin sähköpyörällään menemään pitkin Helsinkiä ja myös pääkaupunkiseutua.

– Poljen tavallisesti 40–50 kilometriä päivässä. Sähköpyörällä menisi enemmänkin, mutta sen enempää en edes halua ajaa. Persus tulee niin kipeäksi, mies toteaa.

Kuronen on itse kehittänyt kiikareilleen puupalikasta telineen, jolla kiikari pysyy vakaana, eivätkä kädet väsy. Sanna Jompero

Kuronen on luvannut esitellä Helsingin Uutisille Koillis-Helsingin parhaimpia luontokohteita. Tapaamispaikaksi sovitaan Malmin lentoaseman kiitotien pää, jonka viereisestä pusikosta löytyy yllättäen pöytä ja kaksi penkkiä.

– Tämä on lintujen bongaukseen Helsingin toiseksi paras paikka. Kivikon täyttömäki on paras. Varsinkin syksyisin tämä on hirveän hyvä. Kahlaajalinnut pysähtyvät kentälle huilaamaan, kun luulevat sitä kosteikoksi.

Joskus syksyisin Malmin pusikossa saattaa Kurosen mukaan olla lintubongareita ruuhkaksi asti.

– Malmilla on varmaan 30–40 aktiiviharrastajaa. Kivikonmäellä voi parhaimmillaan olla yhtä aikaa kymmenkunta.

Aikaa Malmin tarkkailupaikassa voi kulua tunteja.

– Vuorokauden aikana voidaan staijata 12 tuntia yhteen soittoon, Kuronen sanoo.

Staijaus on lintujen muuton seurailua.

Kentän kupeessa voi bongailla vielä ainakin hetken myös pienkoneita. Sanna Jompero

Helsingissä on Kurosen mukaan paljon "piiloon" jääneitä luontokohteita – ja muitakin näkemisen arvoisia paikkoja.

– Kivikossa on Helsingin KTK:n baari. Se on ainoimpia paikkoja, joista saa vielä maksamakkaraleipiä.

Joskus Kuronen pyöräilee Tapanilaan kahvila Rönttösrouvaan tai Fallkullan "kilikuppilaan".

Malmin tähystyspaikasta näkyy myös lentoaseman suojeltu rakennus. Sanna Jompero-Lahokoski

Näkemisen arvoisista metsistä Kuronen mainitsee Puustellin, Tattariharjun ja Kivikon metsät.

– Näissä kaikissa on vanhojen metsien piirteitä. Puulajeja on paljon ja puut ovat korkeita.

Yksi helmipaikka on Longinoja.

– Siellä on luontopolku ja Longinoja on hyvin saavutettavissa. Se on aikamoinen näky, kun taimen alkaa nousta syys–lokakuussa. Siellä voi nähdä myös jopa jouhi- tai lapasorsan.

Sinimetsän kalliolta Pukinmäessä sekä Tuomarinkylässä ja Vantaanjoen varressa avautuvat myös hienot näkymät. Kurosen mielestä hienoja maisemia pitäisi malttaa pysähtyä ihailemaan. Pyörän selässä maisemat vain vilisevät ohi.

– Tuomarinkylän miljöö on erityisen viihtyisä paikka. Siellä kuulee kosken. Kerran olin polviani myöten ojassa sinisorsien takia. Ajoin pyörällä vahingossa ojaan.

Pyöräretkiin kuuluu myös eväiden nauttimista penkillä. Mukana on aina Airamin termospullo ja leipää.

– Se kulttuuri tuntuu olevan kadonnut. Korona-aikaan penkit olivat välillä taas ihan täynnä, Kuronen hymähtää.

Jakomäen Slåttmossenissa on Helsingin mittapuun mukaan ainutlaatuinen keidassuo. Ja pitkät pitkospuut.

– Aika omalaatuinen suopläntti. Pitkospuita pitkin on hauska käydä kävelemässä. Reitti on alle kilometrin.

Myös Tapanilan puutaloalue on ainutlaatuinen paikka.

– Siellä on puutalo- ja pikkukaupungin tunnelmaa.

Oma maailmansa on myös Tattarisuo.

– Siellä on aika kubistinen tunnelma. Se on Helsingistä katoavaa duunialuetta. Paljon yrityksiä. Yksi myy yhtä ja toinen toista. Romuttamoita, verstaita ja autokorjaamoita. Sieltäkin voi välillä bongailla lintuja, Kuronen toteaa.

Ilpo Kuronen

Innokas luontomies ja lintubongari

Ilpo Kuronen on asunut Koillis-Helsingissä 80-luvulta alkaen.

Kotoisin Oulusta.

Vaimo, kaksi aikuista lasta ja kaksi koiraa.

Harrastaa matkustelua ja luontoilua.

Ollut ikänsä kiinnostunut luonnosta ja linnuista.

Työskenteli 27 vuotta Suomen luonnonsuojeluliitossa.

Toimi muun muassa liiton johtavana asiantuntijana.

Ollut työelämässä ollessaan mukana lainvalmistelussa eri ministeriöissä.

Eläkkeellä vuodesta 2016.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.