Harrastus: Helsinkiläinen lentokapteeni toteutti haaveensa ja hankki vesilentokoneen. Nyt mökkimatka taittuu puolessa tunnissa.
Vartiosaaren rannoilla riittää veneitä, mutta yhdessä laiturissa on hieman erikoisempi kulkuneuvo: ponttoonien varassa kelluu vesitaso.
Varmaan jonkun vuorineuvoksen menopeli… Eipäs olekaan. Koneen omistajaksi selviää helsinkiläinen lentokapteeni Henri Airava.
Yli 30 vuotta työkseen lentänyt Airava kertoo haaveilleensa aina siitä, että jonakin päivänä olisi varaa omaan vesitasoon. Kuusi vuotta sitten haave toteutui.
– Olen veneillyt pikkupojasta lähtien ja nauttinut vesillä ja saaristossa liikkumisesta. Tässä yhdistyy veneily- ja ilmailuharrastus. Tiedän muitakin ammattilentäjiä, joiden mielestä tämä on paras tapa harrastaa ilmailua.
Vesilentokoneharrastus muistuttaa veneilyä. Koneella lennetään mökille, käydään kylässä ystävillä ja sukulaisilla ja tehdään retkiä saaristoon ja järville.
– Suomi on tuhansien järvien maa, ja saaristoa on vaikka kuinka paljon.
Mökkimatka Tammisaaren saaristoon taittuu puolessa tunnissa, kun autolla, lossilla ja veneellä siihen kuluisi kaksi tuntia.
– Joka kesä lennetään kerran tai kaksi Ahvenanmaalle, jossa vaimon vanhemmat asuvat, Airava mainitsee.
Viime viikonloppuna Airava lensi Hauholle vesilentäjien kokoontumiseen eli splash iniin, jossa vesilentäjät syövät, saunovat ja parantavat maailmaa. Vesilentäjiä on Suomessa joitakin satoja.
Airavan vesilentokone on 6-paikkainen vuoden 1968 Cessna, joka kulkee noin 220 kilometriä tunnissa. Bensaa riittää viideksi tunniksi.
Polttoaineen kulutus vie heikommalta jalat alta: 50 litraa tunnissa. Airava kuitenkin suhteuttaa kulutuksen kuljettuun matkaan. Silloin kulutus on noin 0,5 litraa merimailia kohti. Vähänkin isompi vene kuluttaa kolme kertaa enemmän.
– Siihen nähden tämä on ilman muuta taloudellisempi.
Vesilentokone eroaa pyöräkoneesta etenkin pysäköinnissä.
– Pyöräkoneen pysäköiminen on kuin pysäköisi auton. Tässä moottori pitää sammuttaa ennen laituriin tuloa ja liukua loppumatka. Jokainen veneilijä osaa kuvitella, minkälaista on tulla laituriin ilman moottoria ja köliä.
Vesilentokone herättää erityistä huomiota.
– Kun suoritan lentoonlähtöä tai ajan jonkin rannan ohi, yhdeksän kymmenestä kännykästä on pystyssä.
Tässä syystä vesilentäjät ovat Airavan mukaan erityisen tarkkoja siitä, että he harrastavat vastuullisesti.
– Emme halua missään tapauksessa saada ihmisten vihoja niskoille. Suomessa on rajoitettu vesilentämistä paljon vähemmän kuin monissa muissa maissa. Haluamme vastuullisella toiminnalla osoittaa, ettei rajoituksia tarvita.
Vartiosaaressa vesitaso on jo tuttu näky. Airava kertoo, että saarelaiset ovat suhtautuneet koneeseen myönteisen uteliaasti ja antaneet pelkästään positiivista palautetta.