Alex, 33, on vaihtanut työpaikkaa jo 70 kertaa – näitä helsinkiläisravintoloiden erikoisuuksia hän ei voi unohtaa

Opiskelu: 33-vuotias Alex Lairikko on työskennellyt jo 70 eri ravintolassa.

Alex Lairikko opiskelee kolmatta vuotta Haagassa. Töitä hän paiskii opintojen ohessa. Sakari Nupponen
Sakari Nupponen

Sakari Nupponen

Puhutaan ”noin” kappalemäärästä. Aivan tarkkaa lukua heinäkuussa 33 vuotta täyttänyt Alex Lairikko ei ole pitänyt enää pariin vuoteen. Hänellä on kuitenkin takanaan jopa 70 työpaikkaa eri ravintoloissa.

Alan työt alkoivat 15-vuotiaana suurtalouskeittiön harjoittelijana Hämeenkyröstä. Salin puolen ura urkeni monen muun tapaan plokkarina.

Kokin hommia hän teki aluksi jonkin aikaa Taco Housessa Tampereella. Tässä vaiheessa Lairikko ei vielä ollut vakuuttunut siitä, että jääkö edes alallle.

– Eksyin Hesburgeriin, kun opiskelin Turussa merkonomiksi. Silloin ravintola-alan bisnes alkoi kiinnostaa.

Siis töihin – ei asiakkaaksi.

Sen jälkeen on ollut menoa. Työpaikat ovat löytyneet vuokratyövoimafirmojen kautta. Aluksi ne veivät aamupalakattauksiin ja plokkariksi, joka tarkoittaa työntekijää siivoamassa pöytiä tyhjistä tuopeista, laseista ja muista astioista.

Nyt hän opiskelee kolmatta vuotta Haaga-Helian ammattikorkeakoulussa tavoitteena hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon tutkinto, jonka suorittaminen vie keskimäärin 3,5 vuotta.

Koronan jälkimainingeissa töitä on tyrkyllä hänen mukaansa vähemmän kuin vuosiin.

– Moni yritys yrittää selvitä mahdollisimman vähällä henkilökunnalla.

Lairikko on tietoisesti halunnut hakea uusia kokemuksia.

Pisin jakso on sattunut Sokos Hotel Helsinkiin, jossa hän oli puoli vuotta muun muassa palvelupäällikkönä.

Mutta mitä niistä paikoista on jäänyt päällimmäiseksi mieleen, antaa Lairikon kehua niitä. Nämä ovat esimerkkejä:

– Elite. Oli kiva päästä näkemään se ammattitaito, mikä henkilökunnalla on.

– Vltava. Samoin ammattitaito, mutta nimenomaan kaikki olueen liittyvä.

– Casino Helsinki. Se oli niin erilainen paikka olla töissä.

– Cantina Westin sisustus.

– Fazerin ravintolat, kun sai ostaa mukaan ruokaa henkilökunnan hinnalla.

– Memphis, jossa sai tehdä toista sataa mojitoa illassa.

Kaikesta tästä kirjosta huolimatta lopputyön aihe ei ole vielä kirkastunut.

– Johtamistyylejä olen nähnyt erilaisia, hän huomauttaa, ja arvelee, ettei laaja työkokemus ole ainakaan haitaksi pomohommissa.

Onko hän nähnyt tosi-tv:stä tuttua huutamista ja simputusta?

– Minulle ei ole sattunut. Muille on. Vierestä olen nähnyt, hän vastaa diplomaattisesti.

Korona katkaisi keväällä Lairikon opiskelijavaihdon Pohjois-Englannin Sheffieldissä.

Opintojen ohella hän heitti keikkaa Sheffield Unitedin ja Sheffield Wednesdayn stadioneilla. Unitedin Bramall Lanelle mahtuu 33 000 katsojaa ja ennätysyleisö on Bruce Springsteenin keikalta 1988: 88 000. Wednesdayn 1899 rakennetun Hillsborough’n katsojaennätys oli pahamaineisella vanhalla kapasiteetilla 72 841 – nyt vajaat 40 000.

– Samanlaiset kassaohjelmat kuin vaikka meidän jäähalleissamme. Nopeammat hanat, Lairikko kuittaa vertailevat kokemuksensa niistä.

Sitten on vielä to do -listalla muutama:

– Laivat ja valtiovierailut. Ne kiinnostavat.

Että ne pitäisi vielä kokea ja nähdä.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.