Asuminen: Omakotitalo paloi jo toistakymmentä vuotta sitten, mutta omistajaa ei ole löytynyt. Tapaus on koko Helsingin mitassa harvinainen.
Myllypuron Sissosentiellä ränsistyy omakotitalo, joka tuhoutui osittain tulipalossa jo reilut kymmenen vuotta sitten.
Vuonna 1953 valmistuneen talon kohtalo ei periaatteessa ole harvinainen, sillä Helsingissä palaa vuosittain joko kokonaan tai osittain useita asuinrakennuksia.
Poikkeukselliseksi Sissosentien talon tekee se, että Helsingin kaupunki ja viranomaiset eivät ole tavoittaneet talon omistajaa lainkaan.
Kaupungin rakennusvalvonta teki käynnin tontilla jo 12 vuotta sitten, jolloin talon todettiin korjaamattomana rumentavan kaupunkikuvaa ja häiritsevän ympäristöä.
Lisäksi asiattomilla on palon jälkeen ollut taloon esteetön pääsy, koska ulko-ovea ei ole lukittu ja ikkunat ovat rikkoutuneet.
Tämän jälkeen viranomaiset ovat toistuvasti lähestyneet omistajaa, jotta tämä joko korjaisi tai purkaisi autioksi jääneen talon. Häneen ei kuitenkaan ole saatu minkäänlaista yhteyttä.
Espanjaan lähetetty haastekirje ei tavoittanut talon omistajaa.
– Tilanne on edelleen sama, eikä meillä edelleenkään ole tarkkaa tietoa omistajan olinpaikasta, kertoo rakennuslakimies Ulpu Juvalainen kaupungin rakennusvirastosta.
Rakennuslautakunta on vuosien mittaan käsitellyt Sissosentien talon tapausta useaan otteeseen.
Kiinteistön omistajalle on langetettu useita uhkasakkoja, joiden tarkoituksena on velvoittaa korjaamaan talon vauriot tai purkamaan koko rakennus.
Tuorein uhkasakko on suuruudeltaan 19 000 euroa.
Tarkastuslausunto on saatu annettua sijaistiedoksiantona vuonna 2009 henkilölle, joka oli talossa hoitamassa omistajan koiria. He eivät kuitenkaan asu samassa taloudessa, joten tiedoksiannon kriteerit eivät täyttyneet.
Vuonna 2016 haastemies totesi, että kiinteistön omistajaa ei tavoiteta hänen väestötietojärjestelmän mukaisesta kotiosoitteestaan.
Naapuri oli kertonut, että omistaja oleskeli ilmeisesti paljon äitinsä luona Espanjassa. Sinne lähetetty haastemiehen kirje ei kuitenkaan häntä tavoittanut, vaan posti palautui Suomeen.
Myöskään asianomaisen puhelinnumeroa tai sähköpostiosoitetta ei ole löytynyt.
– Kyllä tämä on kaiken kaikkiaan hyvin poikkeuksellinen tapaus, sillä aikaa on kulunut jo näin paljon, myöntää Juvalainen.
– Vastaavissa tilanteissa viimeistään haastemiehen yhteydenotto havahduttaa ränsistyneen talon omistajat ja silloin ryhdytään joko korjaus- tai purkutoimiin.
Kaupungin keinot ovat sangen vähissä Myllypuron autiotalon kohtalon ratkaisemiseksi.
– Periaatteessa tällaisissa tapauksissa voisi tehdä teettämisuhkapäätöksen. Se merkitsisi sitä, että kaupunki purkaa tietyn päivämäärän jälkeen rakennuksen ja veloittaa sitten sen omistajalta kulut, Juvalainen kertoo.
– Ongelma on kuitenkin siinä, että kaupungin pitäisi ensin löytää purkamiskuluja varten riittävästi rahaa.
Talon purkamisesta koituviin kustannuksiin voivat vaikuttaa 1950-luvulla käytetyt rakennusmateriaalit.
Tuolloin esimerkiksi asbestia käytettiin yleisesti muun muassa maaleissa, liimoissa, eristeissä ja katemateriaaleissa. Se kiellettiin terveydelle haitallisena vasta 1994.
Jos talossa on käytetty öljylämmitystä, se lisää kustannuksia, sillä laitteistot on purettava niin, ettei öljyä pääse valumaan ympäristöön.
Kiistanalainen rakennus on yksi Myllypuron vanhimpia asuintaloja. Sissosentie valmistui olympiavuonna 1952 ja talo puolestaan heti seuraavana vuonna.