Älkää pelätkö konflikteja, sanoo Juhani Tamminen

Puhelimeen vastaa monista jääkiekkolähetyksistä tuttu ääni.

– Juhani Tamminen.

Varovaisen pelinavauksen jälkeen mies kiihdyttää itsensä nopeasti tuttuun lentoon. Tulee mieleen, että Tammisen kannattaisi ehdottomasti kokeilla omia podcastejä.

Sanottavaa on monista asioista: viimeisimpänä kirjasta Tami – My Life: Voittajana seitsemällä vuosikymmenellä (Eurotam). Sen toimittanut Teemu Nurmi työskentelee Etelä-Suomen Mediassa, johon tämäkin lehti kuuluu.

Kirja on järjestyksessään numero 11 Tamin ansioluettelossa.

Tamminen tunnetaan miehenä, jonka pelikirjan ensimmäisiltä sivuilta ei välttämättä löydy fraasia vaatimattomuus kaunistaa, ja siinä hengessä avataan peli nytkin.

– Vuonna 1997 tuli Aurinkokuningas-kirja. Tulin Euroopasta Suomeen Ässien päävalmentajaksi ja väki haukkoi henkeään, että kukas tämä on.

– Kirja myi 100 000 kappaletta. Siitä alkoi urheilun superstar-kirjojen tulo markkinoille: Selänteet ja Litmaset tulivat sitten perässä, Tamminen kuvailee.

Ässien päävalmentajuus syksyllä 1996 aloitti Aurinkokuninkaan valtakauden suomalaisessa julkisuudessa. Takana oli päävalmentajan töitä Ranskan ja Sveitsin maajoukkueiden peräsimessä.

Tamminen muistaa edelleen hyvin hetken, jolloin Porin Ässien toimitusjohtaja Veli-Pekka Ketola soitti hänelle ja kyseli töihin. Toimitusjohtaja Ketola oli juuri erottanut päävalmentaja Ketolan.

Kohta Tamminen löysi itsensä Porista, pienestä kokoustilasta johon oli kutsuttu koolle tiedotustilaisuus. Toimittajat kyselivät, että miksi ihmeessä Juhani Tamminen.

– Vellu totesi siihen ykskantaan, että Porin Ässien päävalmentajaksi ei valita mitään Tauno Tasalakkia.

Tuo hetki kiteytti osaltaan myös Tammisen oman kiekkofilosofian.

– Olen sanonut nuoremmille kiekkoveljille, että älkää pelätkö konflikteja. Se että on hankausta, synnyttää mielenkiinnon. Jääkiekossa se on toinen avainasia: ensimmäinen on, että musta menee häkkiin useammin kuin kaverilla ja toinen on se, että tämä on entertainment business. Väri ja ristiriita kuuluvat kuvioon.

Tammisen klubitakki on vuosien varrella kestänyt myös räväkämmänkin kritiikin. Mieleen muistuu ainakin eräs pudotuspelisarja, johon neuvokas päävalmentaja keksi pukeutua sadetakkiin. Edellisessä ottelussa vierasjoukkueen fanit olivat räkineet Tammisen klubitakin lähes käyttökelvottomaan kuntoon.

Joskus joukkue on saanut latautua rauhassa, kun rapa on lentänyt päävalmentajan niskaan. Kokenut pelimies on käyttänyt mahdollisuutta myös täysin tietoisena ratkaisuna.

– Se on juuri näin. Se vaatii luonnetta ja persoonaa, ja sellaisia tarvittaisiin suomikiekkoon edelleenkin. Veljet pelkäävät turhaan, mun termi on vähän geeliä ja vastatuuleen.

Yksi vinkki nuoremmille on sekin, että työntekoa ei kannata pelätä.

– Kun toimitusjohtaja Juha Junno soitti minut nostamaan Kärppiä Liigaan, niin ensimmäisenä asiana me kiersimme koko Pohjois-Suomen läpi. Sieltä käytiin kuppilat ja huoltoasemat läpi satojen kilometrien säteellä, että nyt Kärppien taakse, tämä on koko alueen juttu. Nuoremmille tämäkin vinkiksi: kun lähdetään rakentamaan ilmiötä, niin kiinnostusta ei pidä jäädä odottamaan, vaan se pitää hakea.

70-vuotias Tamminen on ehtinyt urallaan tehdä jos jonkinlaista karriääriä. On ollut koulutusbisnestä, kirjaprojektia, pelaamista ja valmentamista. Monia maita on nähty ja kielitaito on kokeneen maailmanmiehen luokkaa.

Valmentaminen kiehtoisi edelleenkin. Siinä tapauksessa suuntana olisi Japani.

– Siihen suuntaan on aika ajoin käyty tunnusteluja. Resurssit on kuitenkin arvioitava tarkasti. Pesti Japanissa tarkoittaisi käytännössä sitä, että koulutuskeikat olisi pistettävä Suomessa jäihin ja se taas tarkoittaa sitä, että sopimuksen pitää olla erittäin hyvä.

Sitten on vapaa-aika, jossa koronavuotena on ollut aikaa viettää aikaa Mari-vaimon kanssa, ilahtua lapsenlapsista ja viettää ehtaa mökkielämää Turun saaristossa.

– Kyllä mulla olisi vielä intoa tehdä kirjojakin. Tämä ei ole jäämässä viimeiseksi. Koulussa parhaat numerot tulivat ainekirjoituksesta ja sitä tietä olen kulkenut siitä asti.