Viipurissa perustettu legendaarinen urheiluseura täyttää 85 vuotta – "Juoksemamme kilometrit eivät tuntuneet missään, koska joukkueessa ja seurassa oli upea fiilis"

Jalkapallo: PK-35 on kulkenut pitkän matkan itärajan takaa Helsinkiin, Kansalliseen Liigaan ja Kakkosen nousutaisteluun.

PK-35:n miesten edustusjoukkue. Alarivissä keskellä päävalmentaja Jarkko Siikava. PK-35

Mitri Pakkanen

Torstai on toivoa täynnä. Viipurilaisen Ravintola Funkiksen sivuhuoneeseen on 19. syyskuuta 1935 kokoontunut 36 nuorta miestä, joille urheilu on lähellä sydäntä. He ovat kotoisin pääasiassa Kelkkalan ja Rosuvoin kaupunginosista.

Tapaamisen syy liittyy nuorukaisten intohimoon ja rakkaaseen harrastukseen: Viipuriin on tarkoitus perustaa uusi palloiluseura. Kokous etenee odotetun määrätietoisesti. Illan päättyessä kaupunkiin on syntynyt Viipurin Pallokerho eli ViPK, josta aletaan käyttää myös muotoa ViPK-35.

Tasan 85 vuotta myöhemmin eli lauantaina 19. syyskuuta 2020 seura tunnetaan nimestään Pallokerho-35 (PK-35), joka on ollut käytössä vuodesta 1948.

Punamustien naisjoukkue pelaa nyt hyvää kautta Kansallisessa Liigassa. Syksyllä 2019 Kakkoseen nousseet miehet ovat sarjatasonsa A-lohkon kärkipaikalla.

Mitä kaikkea näiden pitkien vuosikymmenten aikana onkaan ehtinyt tapahtua?

Kun toinen maailmansota oli viimein takana, suuri osa viipurilaisista lähti etsimään uutta asuinpaikkaa Helsingistä. Elettiin loppuvuotta 1947, kun syntyi ajatus evakkoseuran toiminnan jatkosta pääkaupungissa. Asiasta lopullisesti päättävä kokous järjestettiin Suomen Latu ry:n tiloissa 23. tammikuuta 1948.

Seuran nimeksi tuli Viipurin Pallokerhon ja sen perustamisvuoden muodostama yhdistelmäversio Pallokerho-35, sillä Neuvostoliitto ei hyväksynyt Suomessa käytettävän rajan taakse jääneiden paikkakuntien nimiä. Ratkaisuun vaikutti lisäksi yleinen poliittinen tilanne, jonka takia suuren ja mahtavan itänaapurin vaatimuksia oli myötäiltävä.

PK-35:n kotikaupunginosaksi vakiintui aluksi Kallio, kunnes 1950-luvun loppupuolella toiminta laajeni Pakilaan. Seurassa pelattiin vuosikymmenen aikana jalkapallon lisäksi jääpalloa, lentopalloa ja maahockeyta.

Karjalan punamustassa väriyhdistelmässä pelaavan PK-35:n aktiivisimpia toimihenkilöitä oli viipurilaislähtöinen Martti Karjalainen.

Seuran myöhempi kunnianpuheenjohtaja ajoi 1960-luvulla ajatusta, että toimintaa olisi syytä alkaa keskittää Malmin kaupunginosan ja Viikin peltojen välisen kallioisen maaston ympärille rakentuvaan lähiöön.

Vuosikymmenen puolivälin tienoilla punamustien koti löytyikin Pihlajamäestä.

Luonnonläheiselle alueelle muutti iso määrä lapsiperheitä, mikä lisäsi nopeasti PK-35:n jäsenmäärä. Urheilukenttä sekä mäkinen ja metsäinen ympäristö tarjosivat lasten ja nuorten monipuoliselle liikuntaharrastukselle ihanteellisen miljöön.

– Tuntui kuin olisimme saapuneet paratiisiin, Karjalaisen poika Esa sanoo PK-35:n 80-vuotisjuhlakirjassa Ikinuori kasikymppinen (2015).

– Muutto Kalliosta ja Vaasankadun kaupunkiympäristöstä keskelle luontoa oli pikkupojalle ihmeellinen kokemus. Hyvä jos olin koskaan nähnytkään metsää.

PK-35:n nopeasta kasvusta ja kehityksestä kertoo paljon, että vuoden 1969 toimintakertomus sisälsi 23 konekirjoitusliuskaa, kun niitä oli kaksi vuosikymmentä aiemmin ollut pari kolme. Rahankeruukeinoja olivat muun muassa bingotoiminta, puhelinluetteloiden jako ja teatteriesitysten myynti.

– Mukana oli lapsia ja aikuisia. Tärkeintä oli pelata yhdessä ja tehdä talkootöitä, jotka vain vahvistivat yhteishenkeämme, Esa Karjalainen jatkaa. PK-35 on aina profiloitunut vahvasti kasvattajaseuraksi. Siinä missä aikuisten edustusjoukkueiden sarjatasot ovat vaihdelleet, seuran junioriorganisaatio on vuosikymmenestä toiseen ollut toiminnan kivikovinta ydintä.

Punamustien maineikas nappulasarja tarjosi lähialueen lapsille jo 1960-luvulla mielekkään ja motivoivan harrastusympäristön. Siellä aloittivat hienon jalkapallouransa muun muassa Pasi Rautiainen (s. 1961) ja Rami Rantanen (s.1968), jotka pelasivat myöhemmin vuosikausia korkealla tasolla ammattilaisina.

– Nappulasarja oli meille tosi kova juttu. Pihlajamäen taloyhtiöt pelasivat siinä vastakkain. Välillemme syntyi vahva yhteisöllisyyden tunne. Kävimme paljon keskenämme kentällä treenaamassa ja pelaamassa, nykyään PK-35:n naisten liigajoukkuetta valmentava Rantanen muistelee seuran juhlakirjassa.

1978 oli punamustille merkittävä vuosi. Kun Argentiinassa pelattiin jalkapallon MM-lopputurnausta, Pihlajamäessä käynnistyi aktiivinen tyttöfutistoiminta.

Pikkupelurien kokoonnuttua 12. kesäkuuta 1978 ensimmäisen kerran yhteen alkoi PK-35:n hidas nousu yhdeksi Suomen parhaista tyttö- ja naisjalkapalloseuroista.

Vireän seuratoiminnan kannalta oli aivan oleellista, että Pihlajamäen kenttä sai vuonna 1986 kauan odotetun toimirakennuksensa, joka sisälsi asianmukaiset pukeutumis-, peseytymis- ja saniteettitilat. Paikka on yhä tänäkin päivänä – ajan saatossa toki hyvin paljon kehittyneenä – PK-35:n yhteisöllisen seurakulttuurin kotipesä.

PK-35 oli ehtinyt 62 vuoden ikään, kun miesten edustusjoukkue varmisti historiansa ensimmäisen kerran paikan maan pääsarjassa. Saavutus henkilöityi pitkälti päävalmentaja Pasi Rautiaiseen, joka oli palannut punamustiin 1990-luvun alkupuolella hienon pelaajauransa jälkeen. Liigapaikka merkitsi pikkuseuralle isoja asioita.

– Olin täynnä vimmaa ja näin vain innostukseni kohteen. Raivasin tieltäni kaiken muun. Millekään muulle ei löytynyt tilaa. Tämä oli varmasti suurin vahvuuteni ja heikkouteni, erittäin vaativaksi ja intohimoiseksi valmentajaksi tiedetty Rautiainen sanoo PK-35:n 80-vuotiskirjassa.

Kausi 1998 Veikkausliigassa on punamustien värikkään historian ikimuistoisimpia lukuja. Joukkueessa pelasi koko joukko kokeneita nimimiehiä Erik Holmgrenista Petri Heliniin, Tommi Paavolasta Sami Ylä-Jussilaan, Kalle Lehtisestä Janne Suokonautioon ja Michael Belfieldiin.

– Olin aivan innoissani. Joukkue oli täynnä tuttuja pelaajia, ja Pasi Rautiainen ollut lapsuuteni pelaajaesikuvia. Olimme pelanneet PK:n junnuissa jopa samalla seiskapaidalla, kasvattajaseuraansa Ruotsin pääsarjasta Allsvenskanista ja Trelleborgista palannut Rami Rantanen sanoo.

– Pasi oli ehdottomasti urani parhaita, mutta samalla vaikeimpia valmentajia. Koin, että PK oli hänellekin kuin koti ja makein mahdollinen työmaa.

Pihlajamäkeen ja liigajoukkueen kotikentälle Pukinmäkeen syntyi äkkiä innokas ja äänekäs faniryhmä, jota leimasi vahvasti pohjoishelsinkiläinen paikallisuus. Pelaajien ja kannattajien välille muodostui lyhyessä ajassa kiinteä symbioosi, minkä ansiosta punamustista tuli vierasjoukkueille hyvin inhottava vastustaja.

Liigakausi oli PK-35:lle pelillinen menestys. Joukkue pelasi päävalmentaja Rautiaisen näköistä energistä jalkapalloa, pysyi syksyyn saakka mukana mestaruustaistossa, mutta sijoittui Veikkausliigassa lopulta kolmanneksi ja Suomen Cupissa värikkäiden finaalivaiheiden jälkeen toiseksi.

– Pasin ammattimaisuus näkyi kaikessa mitä teimme. Juoksemamme kilometrit eivät tuntuneet missään, koska joukkueessa ja seurassa oli upea fiilis, Rantanen jatkaa.

Mainion kauden ja PK-35:n ympärille syntyneen buumin taakse kätkeytyi kuitenkin valitettava ja käytännössä väistämätön ongelma: Liiga PK-35:n taloudellinen tilanne oli suorastaan hälyttävä. Joukkueen pomo ja vahva taustavaikuttaja Tarmo Janhonen ymmärsi jo hyvissä ajoin ennen kauden loppua, ettei toiminta voi jatkua liigatasolla.

Rahaa ei yksinkertaisesti ollut riittävästi, eikä Pukinmäen piskuista kenttää voitu kaupungin lupauksista huolimatta kehittää liigavaatimukset täyttäväksi pelipaikaksi. Loppu oli jo lähellä, kunnes marraskuussa 1998 pamahti melkein kaikki yllättänyt uutispommi.

PK-35:n liigajoukkueen toiminta siirtyi liikemies Harry Harkimon hallintaan, mikä tarkoitti, että nimi muuttui samalla FC Jokereiksi. Punamustien miesten edustusjoukkue sen sijaan jatkoi pelaamista seuran kakkosjoukkueen sarjapaikalla Kolmosessa.

– Talousvaikeudet olivat tiedossamme, muttemme kantaneet niistä huolta, kunnes yhtäkkiä kuulimme yllättävän myyntiuutisen. Itse sain tietää asiasta ensimmäisen kerran radiosta. Vaikka olin harmissani, oli itsestään selvää, että jään Jokereihin. Sopimukseni jatkui yhä, Rantanen muistelee.

PK-35:n liigajoukkueen vaikutusvaltaisena isähahmona toiminut Janhonen on myöhemmin harmitellut, etteivät kaikki seuraihmiset ymmärtäneet pakon sanelemaa ratkaisua.

Hän korostaa, että toimintaa oli niin taloudellisesti kuin ajankäytöllisesti yksinkertaisesti mahdotonta jatkaa.

– Päätoimisia työntekijöitä oli enemmän kuin yrityksessäni Pussikeskuksessa. Kun rahankeruu ei onnistunut suunnitellusti, aloin laskea mitä voimme tehdä. Silloin tajusin, ettei vaihtoehtoja ole. Liigajoukkueesta oli luovuttava, Janhonen sanoo PK-35:n juhlakirjassa.

– Oli onni, että Jokerit tuli juuri silloin kuvioihin mukaan. Haluan korostaa, että neuvotellessamme sarjapaikan siirrosta emme sopineet tai edes puhuneet nimenmuutoksesta.

Kun PK-35:lle traumaattisesta loppusyksystä 1998 on pian kulunut 22 vuotta, seura voi erinomaisesti. Harjoitusolot ja laaja junioritoiminta ovat kehittyneet vuosi vuodelta.

Lisäksi aikuisten edustusjoukkueiden hyvä menestys perustuu tiettyyn pitkäjänteisyyteen, joka ei suomalaisseuroille ole aina ollut ihan itsestään selvä piirre.

On jotenkin symbolista, että punamusta futislegenda ja naisjoukkueen nykyinen päävalmentaja Rami Rantanen on kokenut ja elänyt rakkaan kasvattajaseuransa debyyttikauden niin Veikkausliigassa kuin nyt Kansallisessa Liigassa. PK-35:n vahva henki löytyy pitkälti juuri uskollisista seuraihmisistä.

Punamustien pitkä matka Viipurista Helsinkiin ja Kallion kautta Pihlajamäkeen on kaikessa värikkyydessään hyvin puhutteleva osa suomalaista jalkapallohistoriaa. 85-vuotias seura ei ole unohtanut alkuperäisiä juuriaan itärajan takana.

Pallokerho-35:n 85-vuotisjuhlaottelu PK-35-JäPS Pihlajamäen MagneCit Areenalla lauantaina 19.9. kello 15.

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Keskustelu

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut