Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin mukaan henkirikosten määrä väheni viime vuosikymmenellä, mutta Suomessa tapetaan edelleen enemmän ihmisiä kuin useimmissa Euroopan maissa.
Kun joku kuolee Suomessa henkirikoksen uhrina, sekä tekijä että uhri ovat hyvin todennäköisesti tuhdissa humalassa.
Tieto selviää Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin (Krimo) tuoreesta henkirikoskatsauksesta, jossa on tarkasteltu henkirikosten määrää, uhreja ja tekijöitä vuosina 2010–2018. Krimo on Helsingin yliopiston yhteydessä toimiva tutkimusinstituutti.
Katsauksesta piirtyy surullinen kuva tyypillisestä suomalaisesta henkirikoksesta.
– Tyypillinen suomalainen henkirikos on edelleenkin yksityisasunnossa tehtävä ryyppyriitatappo. Aseena on keittiöveitsi ja tekoajankohtana viikonloppu. Syyllinen ja uhri ovat tuttuja, keski-ikäisiä, yksin asuvia, työelämästä syrjäytyneitä, alkoholisoituneita miehiä, joilla on takanaan useita aiempia väkivaltarikostuomioita, katsauksessa tiivistetään.
Miehet ylikorostuvat tilastoissa: henkirikoksen tekijöistä lähes yhdeksän kymmenestä on miehiä ja uhreistakin seitsemän kymmenestä. Vain joka viides tekijä ja ja joka neljäs uhri on työelämässä. Usein henkirikosta edeltää uhrin ja tekijän välinen väkivalta tai sillä uhkailu.
Väkivaltarikosyksikön toiminnonjohtaja, rikostarkastaja Jari Koski Helsingin poliisista tunnistaa tyyppitapauksen.
Se, johtaako tapahtunut henkilön kohdalla menehtymiseen vai ei, on usein vain sattumaa.
Rikostarkastaja Jari Koski, Helsingin poliisi
– Olen joskus sanonut, että näissä löytyy uhri kuolleena ja tekijä sammuneena uhrin vierestä.
Henkirikoksia, joissa molemmat osapuolet ovat olleet vesiselviä, oli Krimon mukaan vuosina 2010–2018 vain 14 prosenttia.
Useimmiten kuvioissa on nimenomaan alkoholi, jolla on osuutensa lähes kahdeksaan kymmenestä (77 prosenttia) henkirikoksesta. Tyypillisesti humalassa ovat kaikki osapuolet (58 prosenttia).
Ne tappajat, jotka saatiin kiinni heti teon jälkeen, olivat Krimon katsauksen mukaan keskimäärin hieman alle kahden promillen humalassa, uhrit lähes kahden ja puolen. Tekijöiden osalta tulos ei ole yleistettävissä kaikkiin henkikoksiin, koska humalatila on voinut edesauttaa kiinnijäämistä.
Alkoholi korostuu myös motiivien listalla: yleisin motiivi on ryyppyriita (28 prosenttia).
Myös mustasukkaisuus (12 prosenttia), mielenterveyden häiriö (9 prosenttia), parisuhteen ongelmat (7) ja kosto (7) toistuvat motiiveina.
Osa Krimon raportissa käsiteltyjen henkirikoksen osallisista oli käyttänyt sekaisin alkoholia ja jotain muuta päihdettä. Kovien huumeiden vaikutuksen alaisena puolestaan oli rikoshetkellä miesepäillyistä 13 prosenttia ja uhreista 10 prosenttia, naisepäillyistä ja -uhreista 8 prosenttia.
Sekakäytön ja kovien huumeiden osuus henkirikoksiin on selvässä kasvussa, kertoo Krimon katsauksen tekijä, yliopistotutkija Martti Lehti. Hänen mukaansa huumeita ja alkoholia on vaikea erottaa toisistaan, koska huumeita käytetään valtaosin yhdessä alkoholin kanssa.
– Mitä nuoremmasta kyse, sitä suurempi osuus on sekakäyttäjiä. Kaikkein vanhimmat ovat puhtaita alkoholin käyttäjiä. Jonkin verran on huumekauppaan liittyviä tekoja, jotka ovat suunnitelmallisia, mutta pääosa huumeisiin liittyvistäkin henkirikoksista on ryyppyriitatyyppisiä.
Lue myös: "Musta vuosi" henkirikosten määrässä Itä-Uudellamaalla – poliisi: "Poikkeusolot eivät yksistään selitä"
Synkistä luvuista löytyy myös jotain hyvää: alkoholiin liittyvät henkirikokset ovat vähentyneet. Vuosina 2003–2009 alkoholisidonnainen väkivalta nimittäin muodosti 83 prosenttia aikuisten välisistä henkirikoksista – eli laskua on tullut noin 6 prosenttiyksikköä.
– Pahoinpitelystä tai tapon yrityksestä epäilty on usein aika lailla sekaisin. Se, johtaako tapahtunut henkilön kohdalla menehtymiseen vai ei, on usein vain sattumaa. Osittain henkirikosten vähentyminen selittyy siitä, että ensihoito on kehittynyt. Helsingissä leikkaussalit toimivat 24/7, joten voidaan saada pelastettua henkilö, joka jossain muualla olisi menehtynyt, Jari Koski pohtii.
Henkirikosten määrä on Krimon katsauksen mukaan Suomessa muutenkin laskenut 1990-luvun puolivälistä alkaen. Eurooppalaiseen tasoon on vielä matkaa: Suomen henkirikollisuuden taso on tällä Euroopan Unionin kuudenneksi korkein ja keskimääräistä korkeampi myös kaikkien kehittyneiden teollisuusmaiden ryhmässä.
– Rikollisuustason korkeus selittyy suurelta osin keski-ikäisten työttömien miesalkoholistien korkealla rikollisuustasolla. Muiden sosioekonomisten ryhmien henkirikollisuus ei Suomessa tasoltaan juurikaan eroa muiden läntisen Euroopan maiden tilanteesta, Krimon katsauksessa sanotaan.
Koski korostaa, että kaikki henkirikokset eivät ole näitä "tyyppirikoksia", mutta tätä rikostyyppiä on hyvin vaikea ehkäistä muuten kuin vähentämällä syrjäytymistä ja alkoholisoitumista.
Lue myös: Poliisi: Häiriökäyttäytyminen lisääntynyt Espoossa, henkirikosten ja niiden yritysten määrä kasvanut Länsi-Uudellamaalla