Opetushallitus (OPH) julkaisi tänään keskiviikkona kouluille oppaan siitä, miten kiusaamista pitäisi kitkeä kouluissa.
Oppaassa korostetaan ehkäisyn merkitystä, mutta siinä myös listataan kurinpidollisia toimia, joilla peruskoulut, lukiot ja ammattioppilaitokset voivat puuttua eritasoiseen kiusaamiseen.
Oppaan mukaan kiusaajan voi ääritapauksessa siirtää eri kouluun. Tämä edellyttää – jos mahdollista – yhteisymmärrystä huoltajan kanssa.
– Kiusaamiseen syyllistyneen oppilaan siirtämisestä toiseen kouluun ei ole oikeuskäytäntöä. Siirtämistä ei voida pitää suositeltavana toimintatapana, mutta sitä voi käyttää yksittäisessä tapauksessa viimesijaisena keinona. Kiusaamiseen syyllistyneen siirtämistä toiseen kouluun voi harkita, jos kaikki kurinpidolliset ja opiskeluhuollolliset keinot ja tukitoimet on käytetty, eikä toivottua muutosta oppilaan käytöksessä tapahdu, oppaassa linjataan.
Jos kiusaamista ei muuten saada kuriin, koulu voi rehtorin päätöksellä myös siirtää kiusaajan tai kiusatun koulun sisällä eri opetusryhmään. Tätä ei kuitenkaan oppaan mukaan voi käyttää rangaistuskeinona eli koulu ei saa rangaistuksena esimerkiksi eristää lasta tämän omasta ryhmästä tai määrätä kotiopetukseen.
Koulu voi myös tehdä välituntijärjestelyitä niin, että kiusaaja ja kiusattu viettävät välituntia eri aikaan tai koulupihan eri alueilla.
Jokaisella lapsella ja nuorella on ehdoton oikeus turvalliseen oppimisympäristöön.
Johtaja Olli-Pekka Heinonen, OPH
Oppaassa kerrotaan myös, mitkä ovat opettajan, rehtorin ja koulutuksen järjestäjän eli kunnan vastuita. Koulussa pitää puuttua myös verkkokiusaamiseen, jos se tapahtuu kouluaikana ja osallisina on koulun oppilaita.
─ Jokaisella lapsella ja nuorella on ehdoton oikeus turvalliseen oppimisympäristöön. Kiusaamiseen ja väkivaltaan puuttuminen sekä niiden ennaltaehkäisy on jokaisen oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa työskentelevän velvollisuus. Kyse on yhteisen ja kestävän kiusaamista ehkäisevän kulttuurin rakentamisesta kouluyhteisöön ja pitkäkestoisesta työstä sen eteen, OPH:n pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen sanoo tiedotteessa.
Erilaisia kurinpito- ja puuttumiskeinoja kouluilla on oppaan mukaan laaja skaala. Ne alkavat kasvatuskeskustelusta ja päättyvät oppilaan erottamiseen. Kurinpitokeinot on lueteltu jutun lopussa olevassa tietolaatikossa.
Oppaassa käsitellään myös sitä, milloin kyse ei ole enää kiusaamisesta vaan rikoksesta. Rikosnimikkeitä voivat olla esimerkiksi kunnianloukkaus, yksityiselämää loukkaavan tiedon levittäminen, pahoinpitely ja vainoaminen. Rikosoikeudellisessa vastuussa ovat vain 15 vuotta täyttäneet, mutta poliisi voi aloittaa esitutkinnan myös nuoremman kiusaajan toimista. Alle 15-vuotiaskin voi olla vahingonkorvausvastuussa.
Tehokkaimpana keinona oppaassa pidetään kuitenkin kiusaamisen ehkäisyä.
Ohjeiden mukaan on tärkeää muun muassa pohtia lasten ja nuorten kanssa yhdessä kiusaamista ilmiönä sekä kannustaa heitä kertomaan kiusaamisesta aikuisille myös silloin, kun eivät itse ole kohteena.
Erityisesti oppaassa korostetaan koululaisten ja opiskelijoiden osallisuutta ja kuulluksi tulemista sekä tunne- ja vuorovaikutustaitojen opettamista.
Kouluilla on oppaan mukaan oltava kiusaamisen vastainen suunnitelma, suunnitelma yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon edistämiseksi sekä järjestyssäännöt. Näiden tekoon täytyy ottaa mukaan myös oppilaat ja niitä on myös pantava käytäntöön.
Myös oppilashuollon pitää oppaan mukaan olla kunnossa: Kouluterveydenhoitajan vastaanotolle pitää päästä ilman ajanvarausta ennalta ilmoitettuna ajankohtana. Psykologille tai koulukuraattorille pitää päästä seitsemässä päivässä tai kiireellisissä tapauksessa viimeistään seuraavana päivänä.
Opetusministeriö tiedottaa oppaasta opetusministeri Li Anderssonin (vas.) kirjeellä. Ministeri muistuttaa muun muassa, että kiusaamiseen puuttuminen ei ole harkinnanvaraista.
– Kyseessä on opetuksen järjestäjien ja koulujen velvollisuus. Opetuksen järjestäjä, eli useimmissa tapauksissa kunta, voi myös olla korvausvelvollinen kiusatulle, mikäli kiusaamista ja sen aiheuttamaa haittaa ei ole onnistuttu estämään. Opetuksen järjestäjällä on pitkittyneissä kiusaamistapauksissa velvollisuus arvioida myös lastensuojeluilmoituksen tekemisen tarpeellisuus.
– Kiusaamistilanteen ovat usein monimutkaisia ja yhden selkeän kiusaajan osoittaminen voi monissa tilanteissa olla vaikeaa, koska kiusaaminen liittyy ryhmän laajempaan dynamiikkaan. Sen vuoksi kiusaamisen ehkäiseminen vaatii aina työtä opetusryhmässä syntyneiden haitallisten toimintatapojen purkamiseksi, Andersson kirjoittaa.
