Onko tämä laakso Euroopan trendikkäin viinialue? – Savoyn sommelier: "Sieltä tulee mahtavia viinejä"

Sommelierin työn todellisesta sisällöstä ja luonteesta tuntuu liikkuvan harhakäsityksiä. Ravintola Savoyn sommelier Aleksi Mehtonen epäileekin, että moni kuvittelee päivien kuluvan viiniä maistellessa. Työ huippuravintoloissa edellyttää asennetta ja jatkuvaa halua opiskella ja kouluttaa itseään. Pieteettistä otetta on oltava, eikä mihinkään suhtauduta hällä väliä -ajatuksella.

Taustatyö pitää sisällään paitsi viinien hankintaa, numeroiden pyörittelyä, katelaskentaa, tuotteiden hinnoittelua, logistiikan hallintaa ja varastossa työskentelyä. Mehtonen sanoo, että jopa hänelle itselleen on tullut matkan varrella yllätyksiä.

– Olen osoittautunut hyväksi numeroissa, hän naurahtaa ja jatkaa, että koulussa matematiikka ei suinkaan ollut hänen lempilajinsa.

Miehen henkilökohtaisiin vahvuuksiin kuuluu myös asiakaspalvelutilanteessa tarvittava maltti.

– ­Kaipa minulla on mielettömän pitkä pinna. Osa savolaisuutta näkyy minussa niin.

Joka toinen käännytettiin ravintolan ovelta pois Helsingissä – keskustan "salakapakka" kertoo, mikä tilanne on erityisen paha

Omasta työstään Mehtonen on onnellinen ja sanoo ammattinsa kehittämisen näkökulmasta työskentelevänsä nyt ylivoimaisesti parhaassa paikassa. Viisi vuotta tuli täyteen Savoyssa pääsiäisenä. Taustalla hänellä oli viiden vuoden kokemus jyväskyläläisessä Pöllöwaarissa. Mehtonen kertoo, että hänen henkilökohtainen kiinnostuksen kohteensa viinien lisäksi kohdistuu historiaan.

Eihän mikään muu aihe sido yhteen kaikkia reaaliaineita paremmin kuin viini, jossa on kaikki samassa paketissa.

Aleksi Mehtonen

– Jos en olisi sommelier, olisin lähtenyt lukemaan historiaa. Eihän mikään muu aihe sido yhteen kaikkia reaaliaineita paremmin kuin viini, jossa on kaikki samassa paketissa: maantieto, fysiikka, kemia, uskonto ja historia.

Viinikulttuurin parissa työskentelevää Mehtosta harmittaakin nykyhallituksen suhtautuminen alkoholiin.

– Kun mietit, mikä opiskeluikäisiä kiinnostaa ja miten heidät saataisiin inspiroitumaan opiskelusta, se ei ainakaan onnistu viiniä demonisoimalla.

Reilu vuosi sitten ravintola Savoyta ryhtyi vetämään Lontoosta Suomeen palannut Helena Puolakka. Mehtonen kertoo, että muutos näkyy työilmapiirissä, jossa korostuu nyt yhdessä tekemisen meininki.

– Koko ravintolan näkökulmasta tiimi on nyt yhtenäisempi. Helena on läsnä.

Savoyn muodonmuutos sisustuksessa saa myös kiitosta Mehtoselta. Nyt ravintola näyttää alkuperäiseltä itseltään.

– Se on raikkaampi kuin sininen 1990-luvun ilmettä kantanut Savoy.

Syksy on Mehtosen henkilökohtainen suosikki viini- ja ruokamaailmassa. Silloin voi nauttia vuosikausia Savoyhin kerätystä burgundivalikoimasta.

– Riistalinnut: kyyhkyset ja sorsat ja sienet. Viinitarjonnassa elämme tietysti klassikoista. Uusia ovat kevyemmät viinit Piemontesta ja Espanjasta. Tervetullutta herkkyyttä siis muualtakin.

Mielenkiintoisimmaksi nousijaksi juuri nyt Mehtonen mainitsee Loiren jokilaakson keskiosan alueen, jonne hypetys on hänen mielestään siirtynyt Juran viinialueelta.

– Sieltä tulee mahtavia viinejä. Etunenässä ovat Chenin Blancit.

Ravintola- ja viinimaailmaan syvällisesti perehtyneiden ammattilaisten väheneminen fine dining -ravintoloissa huolestuttaa Mehtosta.

– Se ei ole pelkästään Helsingin tai edes Pohjoismaiden ongelma, vaan universaali puutostila.

Mitä asialle pitäisi oikein tehdä?

– Älyttömän hyvä kysymys. Meitä voisi olla enemmän. On tyyppikysymys, minne hyvät tarjoilijat ja viiniammattilaiset haluavat ja suuntautuvat. Vaativassa ja haastavassa työympäristössä viihtyminen ja koko ajan parhaimmillaan oleminen ei ole kaikkien juttu. Osa haluaa rennomman touchin.

Normaalioloissa Mehtonen matkusti viidestä kuuteen kertaan vuodessa eri viinialueille tuottajien vieraaksi. Koronapandemian takia matkustaminen on jäänyt tauolle, eikä kotimaassakaan tastingeja juuri järjestetä.

– Harmittaahan se, sillä sitä ei oikein muulla tavalla voi korvata.

Juttu on julkaistu aiemmin Aromi-lehdessä.