Noin kolmasosalla suomalaisesta aikuisväestöstä esiintyy purentaelimistön toimintahäiriöiden löydöksiä, ilmenee hammaslääketieteen lisensiaatti Veera Qvintuksen väitöstutkimuksesta, jossa on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kokoaman Terveys 2011 -tutkimuksen aineistoa.
Purentaelimistön toimintahäiriöt ovat leukaniveliin, puremalihaksiin sekä niihin läheisesti liittyviin kudoksiin liitettyjä kiputiloja, sairauksia ja toimintahäiriöitä. Yleisimmät purentaelimistön toimintahäiriöiden löydöksistä ja oireista ovat kasvokivut, leukojen liikerajoitukset ja -poikkeamat sekä leukanivelten äänet kuten naksuminen ja rahina.
– Kipua voi tuntua leukanivelen alueella kun suuta avataan tai kun hampaita purraan yhteen syödessä, kertoo Qvintus.
– Toistuvat päänsäryt ja jäykkyys purentalihaksissa kertovat myös toimintahäiriöistä. Samoin on, jos herää aamulla hampaat tai leukaperien purentalihakset arkoina.
Henkilön itse ei välttämättä ole helppo erottaa, onko kyse hammasperäisestä kivusta vai purentaelimistön toimintahäiriöstä.
Masennusoireet ja kehon epäspesifiset fyysiset oireet ovat suhteellisen yleisiä purentaelimistön toimintahäiriöistä kärsivillä potilailla.
– Kumpi aiheuttaa kumpaa, siitä ei voi olla aivan varma. Eli onko ensin masennusoireita ja sitten purentahäiriöitä vai päinvastoin. Pitkäkestoinen kipu kuitenkin vaikuttaa henkilön yleisterveyteen, Qvintus jatkaa.
Purentakisko on tyypillisimpiä hoitomuotoja purentaelimistön toimintahäiriöihin, josta käytetään myös lyhennettä TMD englanninkielisen temporomandibular disorders -termin mukaan.
– TMD-ongelman suurus voi vaihdella kausittain paljon elämän aikana.
Väitöstutkimuksen mukaan viikoittaista kipua kasvojen alueella, hampaita yhteen purressa tai leukaa avatessa kokee alle kymmenesosa aikuisväestöstä. Terveys 2011 -tutkimuksen aineisto koostui 1 577 suomalaisesta aikuisesta. TMD-löydökset ja -oireet olivat naisilla yleisempiä kuin miehillä ja niihin olivat yhteydessä myös alhainen koulutustaso, hampaiden lukumäärä ja heikko itsekoettu terveys.
Väitöstutkimuksen perusteella purentakiskohoito ei tarjoa lisähyötyä TMD-löydösten, -oireiden eikä suunterveyteen liittyvän elämänlaadun kannalta, verrattuna pelkkään neuvontaan ja lihasharjoitteluun. Satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen aineisto koostui 80 potilaasta, joilla oli diagnosoitu TMD. Nämä potilaat jaettiin satunnaisesti joko purentakisko- tai vertailuryhmään.
Vertailuryhmään kuuluvat saivat neuvontaa ja ohjeita puremalihasharjoitteiden tekemistä varten. Purentakiskoryhmään kuuluvat saivat edellisten lisäksi purentakiskohoitoa. Yhden vuoden seurannassa ei ilmennyt merkitseviä eroja kasvokivussa, oireissa tai elämänlaadussa purentakisko- ja vertailuryhmien välillä.
Qvintuksen väitöskirja tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston terveystieteiden tiedekunnassa.
