Terapiassa kosketeltiin kaikkea "likaista", kuten ovenkahvoja ja kirpputoritavaroita – Tuukan, 33, pakko-oireet palasivat kun altistushoito piti lopettaa

Sairaus: Pakko-oireet palasivat, kun altistusterapia piti laittaa katkolle.

Pakko-oireet ovat hiipineet Tuukka Hämäläisen elämään, kun altistusharjoitukset piti lopettaa. Käsidesiä kuluu ilman koronaakin. Anniina Virtanen
Anniina Virtanen

Anniina Virtanen

Helsingin keskustassa asuva Tuukka Hämäläinen, 33, on kärsinyt pakko-oireisesta häiriöstä 17-vuotiaasta lähtien. Hänen kohdallaan oireet liittyvät voimakkaimmin likaisuuden pelkoon.

– Se ei koske pelkästään bakteereita tai viruksia, vaan kaikkea, minkä voi kokea likaiseksi. Valtaosin ihmiset tuntuvat likaavan. Kaikki eritteistä kemikaaleihin voi olla likaa, Hämäläinen kuvailee.

Korona katkaisi Hämäläiseltä hyvin edenneen altistus ja rituaalin ehkäisy -terapian, jota hän oli odottanut jo 5 vuotta.

Terapiassa altistetaan potilas ahdistusta aiheuttaville kohteille, eli Hämäläinen joutui esimerkiksi ulkomaailmaan koskettelemaan kaikkea ”likaista”, kuten ovenkahvoja, kirpputoritavaroita ja -vaatteita sekä joukkoliikenteessä oikeastaan mitä vain, mihin on voitu koskea. Altistusten aikana potilas ei saa suorittaa tavanomaisia rituaalejaan, esimerkiksi puhdistaa käsiä, vaan ahdistusta ja epämukavuutta on opeteltava sietämään.

– Kun koronaohjeet keväällä olivat niin ristiriitaisia, emme tienneet, mitä enää uskaltaa tehdä. Meidän oli pohdittava, kuinka paljon voimme ottaa riskejä terapian nimissä, Hämäläinen sanoo.

Kauan odotettu terapia Kelan kuntoutustuella saatiin aloitettua vuosi sitten syksyllä.

Rituaalilla saa helpotettua ahdistusta.

– Tämän vuoden alussa meni valehtelematta paremmin kuin vuosikymmeneen, mutta koronan tultua jouduimme keskittymään hoidossa eri asioihin. Sen jälkeen oireissa tuli erittäin paljon takapakkia, Hämäläinen kertoo.

Hän pelkää, että koronatilanne pitkittyy, eikä terapiaa päästä jatkamaan ennen kuin kolmen vuoden Kela-tuki loppuu.

Koronavirus itsessään ei ole aiheuttanut Hämäläiselle suuria oireita. Hän myöntää, että oli lipsua siihen, että desinfioi kaiken kaupasta ostamansa, mutta sai blokattua ajatukset terapiassa opitun itsetietoisuuden ansiosta.

– Koronan aikana eristäytyminen on tehnyt hallaa muutenkin kuin sairaudenpelkona. Mitä vähemmän liikkuu ulkona, sitä vaikeampaa siitä tulee.

Hämäläinen käyttää kasvomaskia kaikkialla julkisissa paikoissa. Anniina Virtanen

Pakko-oireiden hoitoon erikoistunut psykologi ja psykoterapeutti Riitta Suvanto-Witikka toteaa, että koronasta aiheutuvia pelkoja on varmasti useimmilla. Myös pakko-oireet voivat operoida koronateemalla, eikä silloin järkiajattelu auta.

Kuka tahansa voi korona-uutisen luettuaan saada ajatuksen, että kodin ovenkahvassa olisi koronaviruksia. Nopeasti voi kuitenkin järjellä ajatella, että ei se ole mahdollista, kun ei ole käynyt missään. Häiriöstä kärsivällä ahdistus voi kasvaa niin suureksi, että on pakko tehdä puhdistusrituaali.

– Rituaalilla saa helpotettua ahdistusta lyhyellä tähtäimellä, mutta pitkällä tähtäimellä pakkoajatukseen liittyvä ahdistus vain kasvaa.

Pakko-oireisesta häiriöstä toipuminen lähtee siitä, että hankkii tietoa siitä, millä logiikalla pakko-oire toimii. Sen jälkeen altistus ja rituaalin ehkäisy -terapian avulla ihminen opetetaan sietämään epämukavuuden tunnetta.

– Kun huomaa, että tunne menee ohi, vaikka ei tee niitä rituaaleja, saa onnistumisen kokemusta, Suvanto-Witikka kertoo.

Myös lähipiirillä voi olla iso vaikutus häiriön kehitykseen, koska ihmiseltä luontaisesti tuleva rauhoittelu ja järkeen vetoaminen voivat pahentaa oireita.

Tuukka Hämäläisen avopuoliso on mukana hoidossa, jotta ei omalla toiminnallaan pahenna Hämäläisen oireita.

– Viimeiseen asti pitäisi olla lähtemättä mukaan niihin oireisiin. Pakko-oireinen saattaa pyytää läheisiä tarkistamaan jotain heidän puolestaan tai pesemään jotain. Saatetaan pyytää varmistelua, olenhan varmasti puhdas. Muiden mukaan vetäminen on myös pakkotoiminto, Hämäläinen kertoo.

Terapeutin kanssa on päätetty, mitä avopuoliso vastaa, jos Hämäläinen alkaa pyytää varmisteluja.

– Hän voi esimerkiksi sanoa, että ei voi tietää onko tuo puhdas. Aluksi se oli ahdistavaa ja ikävää, mutta ymmärrän sen kyllä, kun olemme siitä yhdessä sopineet, Hämäläinen huoahtaa.

Pakko-oirehäiriön vuoksi Tuukka Hämäläinen ei ole pitkään aikaan kuvitellutkaan matkustavansa jonnekin, missä voi olla huonompi hygienia, esimerkiksi Aasian maihin. Välttely on vaikuttanut myös Hämäläisen unelmien toteutumiseen.

– Yksi minun tavoitteistani on, että voisin käydä patikoimassa. Olen aina halunnut mennä useita kestäviä päiviä kestävään reissuun luonnon keskelle. Se, että olisin ympäristössä, jossa ei ole sisävessaa tai ei pääse suihkuun missään olosuhteissa, ei tunnu enää mahdottomalta, mutta kuitenkin vielä kaukaiselta ajatukselta, Hämäläinen myöntää.

Pakko-oireinen häiriö

Vielä vähän tunnettu

Pakko-oireinen häiriö, eli lyhyemmin OCD on vielä monelle tuntematon. Tuukka Hämäläinen toimii Suomen Tourette- ja OCD -yhdistyksessä vertaisohjaajana. Hän toteaa, että monella tapaa sairaus on vielä tabu ja aiheuttaa häpeää.

– Ihmiset pelkäävät puhua siitä ystävilleen. Oireet voivat olla noloja ja ihmiset voivat ihmetellä, miksi et vain lopeta niitä, Hämäläinen sanoo.

Hoitoon pääsy on psykologi Riitta Suvanto-Witikan mukaan ollut myös vaikeaa.

– Nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana olemme tehneet hartiavoimin töitä, että tietoisuus lisääntyy, hän kertoo.

Hän toteaa, että suomenkielistä kirjallisuutta aiheesta on vasta vähän. Siksi hän aikoo itse julkaista ensi vuoden alussa aihetta käsittelevän kirjan.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut