Kalliista pikkupurtavasta tuli trendi Helsingin ravintoloissa – hinta jopa 53 euroa

Poikkeusoloissa iltapäivätee nautitaan luonnollisesti kotioloissa. Tämä onkin lähellä englantilaista high tean nautintatapaa: teetä juodaan arkisesti kotona samaan tapaan kuten kahvia Suomessa.

Helsingissä iltapäiväteetä tarjotaan ainakin St. Georgessa, Kämp Brasseriessa, Hotel Havenissa ja Salutorgetissa. Teekattaukset ovat leimallisesti hotellien juttu – ehkäpä koska iltapäiväteen konsepti on tutumpi turisteille kuin suomalaisille.

Iltapäivätee sai alkunsa The Spruce eats -ruokasivuston mukaan jo 1840-luvulla Englannissa, kun Bedfordin herttua Anna Russell ehdotti, että hovissa pitäisi tarjota jotakin lounaan ja myöhäisen illallisen välissä. Juomaksi valikoitui ajan trendijuoma, darjeeling-tee. Välipalasta muodostui lopulta tärkeä osa hovin seurapiiritoimintaa ja syy erityisesti naisten keskinäisille kokoontumisille.

Nykymuotoinen iltapäivätee pitää sisällään skonsseja eli teeleipiä sekä muuta suolaista ja makeaa pikkupurtavaa, joka syödään sormin ilman ruokailuvälineitä. Tarjoilut ladotaan tyypillisesti kolmikerroksiselle vadille. Ravintolat ja hotellit tarjoavat teetarjoilujen kyytipojaksi yleensä myös kuohuvaa kuten brunssilla.

Hinnaltaan iltapäivätee painii samassa tai kalliimmassa sarjassa kuin brunssit. St. Georgessa kattauksesta pyydetään 34 euroa, Kämpissä 40 euroa (marras-joulukuussa 45-53 euroa), Salutorgetissa 27- euroa ja Hotel Havenissa 30 euroa, alkoholitilausten nostaessa hintaa entisestään.

Markkinoinnissa afternoon tea eli ilta­päivätee ja high tea menevät toisinaan sekaisin. Tee-sommelier Jee Choen mukaan iltapäiväteessä on kyse klassisesta kello neljän aikaan tarjoiltavasta kattauksesta, jossa tarjoillaan suolaista ja makeaa syötävää teen kyytipoikana. Tee nautitaan tyypillisesti istuen matalan pöydän ääressä lepotuoleilla.

Uusi kirja paljastaa: Suomalaisen ketjuravintolan tarjoilijoille opetettiin hämmentäviä sääntöjä 1980-luvulla – erityishuomio 20–30-vuotiaissa naisissa

Muistatko legendaarisen Martinan? – Jättimäisestä ravintolaketjusta on jäljellä enää vain rippeet, Burger King jatkaa perinnettä

High tea on sitä vastoin saanut nimensä siitä, että se juodaan työpäivän jälkeen lämpimän ruuan kera korkeamman (high) pöydän ääressä istuen. Vaikka high tea -nimityksellä on herraskainen kaiku, se on itse asiassa työväenluokan perinne; tee on perinteisesti nautittu lihapiiraan, papujen ja perunan kanssa kun pitkä työpäivä on saatu päätökseen.

– High tea kuulostaa hienostuneemmalta. Toisinaan ravintoloiden näkee kutsuvan iltapäiväteetä high teaksi, koska teekattausta halutaan markkinoida ihmisille, jotka eivät tunne teekulttuuria. Jopa iltapäiväteen synnyinsijoilla Englannissa huippuhotellit tarjoavat high tea­ta houkutellakseen turisteja, Choe kertoo Oh, how civilized -blogissaan.

”Kuin olisi matkalla Italiassa” – HU:n pizzakisan voittaja kasvoi ketjuksi, tässä on 10 parasta pizzaravintolaa Helsingissä!

Siinä missä Anna Russell nautti iltapäiväteellä darjeelingiä, nykyisin kuppiin kaadetaan Isossa-Britanniassa perinteisesti earl greytä tai assamia.

Suomessa teen kulutus ei pärjää kahville, mutta esimerkiksi Kespron myyntidatan mukaan teetä kulutetaan ravintoloissa ja kahviloissa jatkuvasti enemmän, ja kiinnostus kohdistuu perusteen sijasta erikoisteelaatuihin. Myyntidatan mukaan muun muassa maustamaton vihreä tee, kofeiiniton tee ja rooibos ovat kokeneet Suomessa viime vuosien aikana useiden kymmenien prosenttien kasvun myynnissä.

Marginaalisempaa kiinnostusta keräävät kiinalaiset lajikkeet Oolong ja Pu’er. Molemmat ovat tuttuja teelajikkeita selvästi kalliimpia. Oolongia voi käyttää useaan haudutukseen, mikä laskee kuppikohtaista hintaa, mutta kahvilakäytössä säästöstä ei juuri hyödy. Pu’erin makupalettia on luonnehdittu navettaiseksi, multaiseksi ja sammalmaiseksi, mikä rajaa sen käyttöä teekattauksilla. Erikoisemmille lajikkeille on kuitenkin oma vannoutunut kannattajakuntansa, joka on valmis maksamaan laadukkaasta irtoteestä.

Korona perui pikkujoulut – Ravintolapomo: "Se näkyy sillä tavalla, että niitä ei ole"

Juttu on julkaistu aiemmin Aromi-lehdessä.