Terapia: Sexpon vastaanotolle voi tulla nimettömänä.
Seksuaaliterapeutti Anna Kolster tapaa vastaanotolla ihmisiä, joiden seksuaalinen kiinnostus
kohdistuu lapsiin.
Jonoa Sörnäisissä sijaitsevalle Sexpo-säätiön vastaanotolle on niin paljon, ettei kaikkia asiakkaita ole heti pystytty ottamaan vastaan.
– Alussa olimme ehkä hieman yllättyneitä. Kysyntä kertoo siitä, että tämä on erittäin tabu aihe. Ihmiset eivät uskalla mennä puhumaan lääkärille tai julkiseen terveydenhuoltoon näistä asioista, koska pelkäävät, tuleeko merkintöjä esimerkiksi Omakantaan.
Kolster tekee töitä Sexpo-säätiön ja Kriminaalihuollon tukisäätiön SeriE-hankkeen parissa. Hankkeen kolmevuotinen rahoitus päättyy tämän vuoden lopussa, mutta se sai oikeusministeriöltä jatkorahoitusta seuraavaksi kahdeksi vuodeksi.
Viime vuoden aikana kirjattiin 352 eri tapaamista ja 35 asiakasta.
Yleensä ihmiset tiedostavat taipumuksensa.
Verrattuna julkiseen terveydenhuoltoon, jossa hoitopolkua tällaiselle asiakasryhmälle ei ole, SeriE-hankkeen vastaanotolle voi tulla nimettömänä. Hankkeessa työskentelee kaksi seksuaaliterapeuttia ja yksi verkosto- ja vaikuttamistyön asiantuntija.
Asiakkaat hakeutuvat ammattiavun piiriin hyvin erilaisia polkuja pitkin. Nuorimmat voivat tulla muun muassa kouluterveyshuollon ohjaamina, osa terveysaseman lääkärin kautta ja osa vapauduttuaan vankilasta saamaan jatkohoitoa. Kolster korostaa, että hoito on pitkälti ennaltaehkäisevää, jotta lapsiin kohdistuvia seksuaalirikoksia ei tapahtuisi.
– Kolmasosa asiakkaista on aika nuoria, jotka etsivät omaa seksuaalisuuttaan. Eli välttämättä mitään rikosta ei ole edes tapahtunut. Kolmasosa on jäänyt ehkä vaikka kiinni jonkin materiaalin katselusta kumppanilleen tai poliisille.
Viimeinen kolmasosa on vankilasta vapautuvia henkilöitä, jotka ovat jo vankilassa käyneet läpi ohjelman ja haluavat edelleen työstää seksuaalihistoriaansa.
Hoitosuhteet voivat olla pitkiä.
– Jotkut ovat käyneet meillä hankkeen alusta alkaen. Yleensä ihmiset tiedostavat taipumuksensa ja haluavat apua ongelmaan, Kolster sanoo.
Seksuaalisia mieltymyksiä ei Kolsterin mukaan pysty muuttamaan eikä siihen vastaanotolla edes pyritä. Suhtautumista asiaan sen sijaan voi.
– Emme tee töitä sen kanssa, että poistamme jonkun piirteen ihmisessä. Vastaanotolla vahvistetaan sitä osaa seksuaalisuudesta, jota voi toteuttaa. Kiinnostuksen kohteen saa hyväksyä, mutta sitä ei voi toteuttaa.
Mikäli vastaanotolla tulee ilmi lapseen kohdistuvaa hyväksikäyttöä, työntekijät ovat velvollisia ilmoittamaan asiasta poliisille. Tällaisia tapauksia on Kolsterin mukaan ollut kaksivuotisen projektin aikana muutamia.
Jatkohoitoa voidaan ohjata hakemaan edelleen muun muassa Husin oikeuspsykiatrisista palveluista.
