Olen työskennellyt toimittajana yli 20 vuotta ja tehnyt myös rikosuutisointia laidasta laitaan. Paljon on tullut työssä käsiteltyä ja nähtyä, sukellettua ihmisen pimeään puoleen.
Vilja Eerikan murhan haastehakemus on kuitenkin järkyttävintä, mitä koskaan olen urallani lukenut. Surmayön tapahtumat vyöryivät tuosta käräjäoikeutta varten laaditusta asiakirjasta eteeni kaikessa raakuudessaan ja yksityiskohtaisuudessaan. Elämästään taistelleen, tiukasti kiinni paketoidun ja sohvaan sidotun kahdeksanvuotiaan hätään pystyi eläytymään niin vahvasti, että teki mieli oksentaa.
Ei ihme, että jutussa syyttäjänä toiminut, kokenut ja pitkän uran tehnyt Eija Velitski kuvasi tekoa Suomen rikoshistorian iljettävimmäksi.
Tällä viikolla ilmestyy uutuuskirja Eerika, jossa kerrotaan äitienpäivänä 2012 menehtyneen helsinkiläistytön koko tarina haastatteluihin ja asiakirjoihin pohjautuen.
Jo ennen menehtymistään Eerika oli joutunut kärsimään kotonaan kidutuksenomaisissa oloissa.
Eerikan isä ja äitipuoli Touko Tarkki ja Sirpa Laamanen todettiin mielentilatutkimuksissa syyntakeisiksi ja heille määrättiin elinkautinen.
Kummallakin on todettu olevan persoonallisuushäiriön piirteitä. Suomalais-marokkolaisena "Nadiana" esiintynyt nainen onnistui mennen tullen huijaamaan esimerkiksi Helsingin sosiaaliviranomaisia muun muassa erittäin pitkään jatkuneella monikkoraskaudellaan (Myöhemmin ilmeni, että Laamanen oli myös oikeasti raskaana ja sai Tarkin kanssa lapsen vankeusaikana.)
Touko Tarkki oli haastattelemani kirjailija ja rikostoimittaja Vera Miettisen mukaan myös taitava vedättämään lastensuojelutyöntekijöitä.
Elinkautisen pituus on Suomessa keskimäärin 14,5 vuotta ja enimmilläänkin, joskin ani harvoin, noin parikymmentä vuotta.
Tällä hetkellä päälle nelikymppinen Tarkki ja häntä kymmenisen vuotta vanhempi Laamanenkin tulevat siis kulkemaan vapaina joidenkin vuosien kuluttua.
Suomen vankiloissa istuu tälläkin hetkellä useita erittäin vaaralliseksi luokiteltuja vankeja.
Sarjakuristajana tunnettu Michael Penttilä oli vapautunut vain vähän aiemmin vankilasta, ennen kuin alkoi vaania nahkahanskoineen naapurin 17-vuotiasta ja lopulta murhasi naisen Vaasankadulla.
Sarjahukuttaja-liikanimen saanutta Pekka Seppästä pelättiin vielä miehen jouduttua telkien taakse niin suuresti, että osa todistajista kieltäytyi tai vaati todistaa sermin takana. Seppänen istuu parhaillaan 14,5 vuoden tuomiota useista rikoksista.
Suomessa voi elinkautisestakin tuomiosta vapautua nopeimmillaan vain noin 10 vuodessa.
Oikeusministeriössä on tekeillä selvitys, jossa käsitellään vaarallisimpien väkivaltarikollisten vapautumisen edellytyksiä ja esimerkiksi väkivaltariskin arvion asemaa vapauttamisharkinnassa. Syyttäjä Eija Velitski kritisoi taannoin Maikkarilla suorin sanoin maamme nykyisiä käytäntöjä.
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson väläytti viime syksynä myös niin sanottua Norjan-mallia, jossa elinkautista voidaan pidentää harkinnan mukaan määräajaksi, maksimissaan 21 vuodeksi. Koko eliniän kestävää vankeutta Henrikssonkaan ei esittäisi, eikä se EU:ssa olisi edes mahdollinen.
Oikeusministeriöstä kerrotaan Norjaan viitaten, että työryhmä arvioi myös näiden erilaisten ratkaisujen soveltuvuutta omaan järjestelmäämme. Ehdotukset mahdollisiksi lainsäädäntömuutoksiksi tehdään työryhmän toimikauden päättyessä 2022.
Toivottavasti "Norjan-malli" tai joku muu riskiä vähentävä malli joskus toteutuu Suomessa niiden – vaikkakin suhteellisen harvalukuisten – vankien kohdalle, jotka on arvioitu erityisen vaarallisiksi toisten hengelle ja terveydelle.
Lakimuutos voisi säästää ihmishenkiä.
Kirjoittaja on Helsingin Uutisten toimituspäällikkö.