Eläintenhoito: Koiran ontumaa hoidetaan monesti kipulääkkeillä, kun kyseessä onkin anturaan porautunut kivi. Koiranomistajat toivovat, että väylistä hiekoitettaisiin vain puolet.
Eläinlääkäri Emmi Syrjänen vastaanottaa Evidensian Urheilukoiraklinikalla viikoittain koirapotilaita, joiden anturoihin, eli ”jalkapohjiin” on porautunut hiekoitussepelin teräväreunaisia ja usein värittömiä kiviä.
Kivet voivat olla jopa millimetrin kokoisia, mutta voivat tehdä suurtakin vahinkoa koiran tassulle.
Suurimmaksi osaksi Syrjäsen potilaat ovat kahta vinttikoirarotua, whippetejä tai greyhoundeja. Hän on hoitanut kiviongelmaa myös esimerkiksi shetlanninlammaskoirilla, bordercollieilla ja villakoirilla.
– Ne ovat useimmiten rotuja, joilla on kapeat tassut ja varpaat on lähellä toisiaan, jolloin kontaktivoima tulee pienemmälle alueelle anturassa. Tarkempaa syytä tälle ei tiedetä, Syrjänen kertoo.
Jos kivi menee syvälle anturaan, edessä on yleensä useiden satojen eurojen leikkausoperaatio. Jo pinnassa olevien kivien takia koira pitää yleensä rauhoittaa, ja sekin tulee kalliiksi.
Pahimmillaan kivet pureutuvat Syrjäsen mukaan niin syvälle, että ne ovat kuluttaneet jopa koukistajajännettä.
Anturassa olevan pienen kiven voi huomata jalan ontumisesta erityisesti kovalla alustalla. Koira myös varoo varaamasta painoaan kipeälle tassulle ja arastaa anturan painamista.
Vinttikoirapiireissä ongelma jo jonkin verran tiedostetaan, mutta muiden rotujen kohdalla kaikki eläinlääkäritkään eivät välttämättä heti epäile ontuman johtuvan kivistä.
Anita Sandqvist on harrastanut 30 vuotta whippetejä ja on pitkään levittänyt tietoa kiviongelmasta blogissaan.
– Eläinlääkärissä omistajille saatetaan nauraa päin naamaa ja sanoa, että ne lähtevät itsestään pois. Aina ei oteta vakavasti. On iso operaatio, kun antura pitää avata, ja silloin puhutaan isoista rahoista.
Hän kävi Heurekassa tutkituttamassa tassuihin porautuneita kiviä, ja selvisi, että ne ovat kvartsia.
Sandqvist alkoi syöttää yhdelle koiralleen sinkkijauhetta, joka helpottanut tilannetta, kun anturoista on tullut kimmoisampia.
Emmi Syrjänen neuvoo välttämään pahimpia hiekoitusväyliä, jos koiralla on taipumusta kiviongelmaan. Koirille on myös tarjolla erilaisia tossuja.
– Suosittelemme myös rasvahappo- ja biotiinilisää suun kautta.
Syrjänen neuvoo myös käyttämään tassuvoiteita ja -vahoja, jotka pitävät anturat pehmeänä, jotta tassussa ei olisi valmiina uria, jonne hiekanjyvät pääsevät porautumaan.
Helsingissäkin käytetään sepeliä, eli murskattua kiviainesta. Joissain paikoissa myös suolataan. Jalkakäytävillä käytetään karkeampaa sepeliä kuin ajoradoilla. Koiranomistaja Sandqvist toivoo, että jalkakäytävistä hiekoitettaisiin vain puolet.
Yleisten alueiden ylläpidon yksikön päällikkö Pekka Isoniemi kaupunkiympäristön toimialalta sanoo, että Helsingissä tätä ovat toivoneet myös muun muassa monet pyöräilijät, pulkkailijat ja hiihtäjät.
– Olemme sitä tutkineet lakimiesten kanssa. Kunnossapitolaki on ankaran vastuun laki. Lainopillinen tulkinta on yksiselitteisesti se, että koko väylä pitää hiekoittaa. Myös pyörätiepuoli, koska sielläkin saatetaan kävellä, Isoniemi kertoo.
Helsingissä asuva eläinlääkäri Emmi Syrjänen ymmärtää, että liukkauden esto on tärkeää, jotta estetään murtumia.
– On kuitenkin hyvä pohdinnan paikka, onko nykyiselle tavalle mitään vaihtoehtoa, koska näen vastaanotollani paljon kivitapauksia.
