Työn ja koulutuksen ulkopuolella olevilla nuorilla tyytyväisyys elämään on heikkoa. Erityisen heikkoa se on työttömyyden pitkittyessä tai jos nuori kokee kuuluvansa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin.
Juuri julkaistuun tutkimukseen haastatelluista nuorista suuri osa ajattelee yhteiskunnan sisäpuolelle kuuluvan vain niiden, jotka ovat jo työelämässä. Ne ovat ulkopuolella, joilla on vaikeuksia odotusten täyttämisessä.
Nuoria saatiin kertomaan kokemuksistaan tutkijoiden ja etsivien nuorisotyöntekijöiden yhteistyönä.
Tutkimuksen tiivistelmänä voi sanoa, että nuorten mielestä yhteiskunta ei kuuntele heitä ja siksi auttaa heitä väärin.
Nuorten ajattelumalli lisää yhteiskunnan eriarvoistumista ja tekee hyvän elämän tavoittelun entistä vaikeammaksi niille, jotka eivät etene sen mukaisesti mitä ovat suunnitelleet tai mitä heille on tarjottu, katsoo Kunnallisalan kehittämissäätiö (Kaks), joka on yksi tutkimuksen rahoittajista.
Nuorisotutkimusverkoston tutkimuksessa kysyttiin työn ja koulutuksen ulkopuolella olevilta nuorilta, millaiset asiat ovat vaikuttaneet heidän elämänkulkuunsa, ja minkä tai keiden he olisivat toivoneet toimineen eri tavalla.
Kysymällä nuorilta elämään tyytyväisyydestä yhteiskunta pystyisi paremmin löytämään ne nuoret, jotka tarvitsevat enemmän tukea saavuttaakseen sellaisen elämän tason, jota voi kuvata hyväksi elämäksi, Kaks toteaa tiedotteessa.
Kaikkia nuoria yhteiskunta ei ole pystynyt auttamaan oikealla tavalla, koska tilanteita on määritellyt liikaa nuorten ohjaaminen koulutukseen ja työhön, vaikka tukea olisi tarvittu enemmän esimerkiksi oikeanlaisten terveyspalvelujen löytämiseen, tutkimuksessa päätellään. Nuorten mukaan heitä itseään ei ole riittävästi kuultu tilanteen määrittelyssä.
Kaks katsoo, että työn ja koulutuksen ulkopuolella olevien nuorten haastattelut nostavat esille palvelujen laatuongelmat ja nuorten vähäisen kuulemisen palvelutarpeiden määrittelyssä. Näistä syistä oikeantyyppisen avun löytymiseen on mennyt jopa vuosia.
Nuorista lähes kaikkien voi kuitenkin tulkita edelleen uskovan yhteiskunnan kykyyn kehittyä. Toimivat palvelut eivät tosin yksin riitä – ympärilleen nuori tarvitsee sellaisia ihmisiä ja yhteisöjä, joiden kokevat arvostavan heitä sellaisina kuin he ovat.