Ilmaisu: Yhä useampi helsinkiläisnuori piirtää itse omia sarjakuvia. Sarjakuvanteko on myös huokea harrastus.
Sadat helsinkiläislapset ja -nuoret ovat viime vuosien aikana löytäneet ilmaisumuodokseen sarjakuvat.
Heille ei enää riitä pelkkien sarjakuvalehtien lueskelu, vaan he haluavat piirtää sarjiksia itse.
Suomen sarjakuvaseura kouluttaa vuosittain peräti 18 opettajan voimin satoja lapsia sarjakuvanteon alkeisiin.
Kurssit pidetään Sarjakuvakeskuksen tiloissa Kalliossa – lisäksi pääkaupungin kuudessa peruskoulussa toimii omia sarjakuvakerhoja.
Nämä koulut sijaitsevat Vallilassa, Kannelmäessä, Roihuvuoressa, Porolahdessa, Malmilla ja Oulunkylässä.
Yksi opettajista on Hermannissa asuva animaattori Lauri Pulkkinen, 31, joka innostui aikanaan sarjakuvista jo alle kouluikäisenä.
– Sarjakuva on todella matalan kynnyksen tapa harrastaa kuvataidetta. Välineiksi tarvitaan vain paperia, lyijykyniä ja Tiger-tusseja. Niillä pääsee jo aika pitkälle, Pulkkinen kertoo.
Pulkkisen nuorimmat kurssilaiset ovat olleet peruskoulun ekaluokkalaisia.
– Heidän kanssaan aletaan harjoitella ensin hahmojen piirtämistä. Myöhemmin he rakentavat myös tarinaa ja puhekuplittavat strippejä.
Lasten taidot kehittyvät yllättävän nopeasti.
– Kehitys voi olla jo vuoden sisällä aikamoista. Kolmiulotteisten kirjainten piirtäminen on monen mielestä hauskaa, Pulkkinen mainitsee.
Tarkoituksena on opettaa nuorille perustaidot, joiden varassa he harjoittelevat sarjakuvien piirtämissä kotioloissa.
– Sarjakuva on sikäli erityinen kuvataiteen muoto, että tuskin on lasta, joka ei olisi sarjiksia lukenut. Idea on siis kaikille tuttu jo valmiiksi.
Pulkkinen itse on valmistunut kuvataidekasvatuksen maisteriksi Aalto-yliopistosta.
Sarjakuvakulttuuri on Suomessa hyvin rikasta. Jos intoa riittää, pienlehdet tarjoavat oivallisen kanavan saada julkisuutta ensimmäisille piirroksille.
Myös Zine Fest ja erilaiset sarjakuvafestivaalit ovat hyvä tapa saada kontakteja muihin piirtäjiin.
Pidemmälle ehtineet sarjakuvataiteilijat pitävät omia blogejaan, joissa he julkaisevat omaa taidettaan.
– Silloin ei tarvita erillisiä kustantajia, mutta työt voivat levitä hyvinkin laajalle, Pulkkinen kannustaa.
Hän suosittelee tutustumaan verkossa etenkin Viivi Rintasen Hulluussarjakuviin sekä Sarjakuvablogit.com-sivustoon.
Myös Ulla Donnerin, Marko Raassinan ja H-P Lehkosen Instagramit ovat hyödyllistä tutkittavaa.
Suomessa ei sarjakuvapiirtämisen saralla ole saatavissa tutkintoon johtavaa ammatillista koulutusta.
Limingan taidekoulussa sen sijaan on kaksivuotinen sarjakuva- ja animaatiolinja, jolla opiskelee reilut 40 opiskelijaa.
– Lisäksi esimerkiksi Aalto-yliopistossa voi sarjakuvailmaisun valita sivuaineeksi, kertoo Suomen sarjakuvaseuran puheenjohtaja Reetta Laitinen.
Sarjakuvaseura viettää alkaneena vuonna juhlavuottaan, sillä seuran synnystä tulee kuluneeksi tasan puoli vuosisataa.
Vuonna 1971 perustettuun seuraan kuuluu nykyisin noin 800 jäsentä, jotka saavat jäsenetuna neljä kertaa vuodessa ilmestyvän Sarjainfo-lehden.
Seuran näkyvin palkitsemismuoto on vuosittain jaettava Puupäähattu-palkinto. Hatun edelliset saajat ovat olleet Tiina Paju, Sari Luhtanen ja Petteri Tikkanen.
Lisätietoa sarjakuvakoulutuksesta: www.sarjakuvakeskus.fi