Rauhoittavien ja unilääkkeiden käyttö pitkäaikaistuu helposti. Tuoreen tutkimuksen mukaan pitkäaikaiskäyttäjiksi jää peräti 39 prosenttia eli kahdella viidestä näiden lääkkeiden aloittajasta.
Tutkimuksen tekivät yhteistyössä Kela, Turun yliopistollinen keskussairaala (Tyks), Turun ja Helsingin yliopistot sekä Niuvanniemen sairaala.
Erityisen alttiita pitkäaikaiskäytölle ovat ikäihmiset eli 65 vuotta täyttäneet. Heistä selvästi yli puolet (55 prosenttia) päätyi jatkamaan lääkkeiden käyttöä pitkään. Työikäisistä näin kävi joka kolmannelle (34 prosenttia).
Iän lisäksi myös lääkeaine vaikutti käytön pitkäaikaistumiseen. Pitkäaikaiskäyttäjiksi päätyi nitratsepaamilla (kauppanimi Insomnin) aloittaneista 76 prosenttia, tematsepaamilla (Tenox) 64 prosenttia, loratsepaamilla (Lorazepam Macure, Temesta) 62 prosenttia ja klonatsepaamilla (Rivatril) aloittaneista 58 prosenttia.
Kaikki kyseiset lääkeaineet kuuluvat bentsodiatsepiineihin eli kansankielenllä "bentsoihin". Käypä hoito -suosituksen mukaan niitä ei pitäisi käyttää pitempään kuin 2–4 viikkoa, koska niihin jää helposti koukkuun ja niitä käytetään myös väärin päihteenä. Vanhukset ovat erityisen herkkiä bentsodiatsepiineille.
Tutkimuksen mukaan rauhoittavien ja unilääkkeiden käytön pitkäaikaistumiselle altistivat myös miessukupuoli, sosiaalietuuksien saaminen, psykiatriset oheissairaudet sekä päihteiden käyttö.
Tutkimuksessa käytettiin tietolähteenä useita Kelan keskeisiä etuusrekistereitä ja muiden rekisterinpitäjien rekisteritietoja.