Linja-autoliikenne mullistui 100 vuotta sitten – "Lähtivät liikkeelle paikasta, minkä katsoivat parhaimmaksi"

Rautatieasema ja jopa ratikoiden päätepysäkit olivat bussilinjaliikenteen lähtöpaikkoja. Helsingin kaupunginmuseo / Foto Roos
Sakari Nupponen

Sakari Nupponen

1920-luku oli melkoisen myllerryksen aikaa, joka on jäänyt muisteloissa kahden sodan ja laman jalkoihin. Iloinen vuosikymmen kiihdytti kasvuun linja-autoliikenteen.

Alku oli kuitenkin sekavaa. Näin todetaan muun muassa Laaksonen-kustantamon 2007 julkaisemassa Sinisen bussin tarinaa -kirjassa, joka keskittyy kaupunkiliikenteeseen. Sisäinen liikenne oli 1930-luvulle asti yhtä kuin Helsingin Raitiovaunu- ja Omnibusyhtiön raitiovaunuliikenne.

”Sekavaksi” maaseutuliikenteen teki kymmenien yksityisten yrittäjien joukko. Oli mies ja bussi -tyylisiä liiketoimia.

Maaseutuliikennettä oli kokeiltu Turun puolessa surkuhupaisasti jo 1905. Kävi vähän kuin funikulaarille. Auto hajosi matkalla ja hevonen veti sen määränpäähänsä Uuteenkaupunkiin. Ensimmäinen kaukolinja kulki välillä Kokkola-Kyyjärvi. Sen matka tyssäsi ensimmäiseen maailmansotaan.

Helsingin ja Pakinkylän eli Pakilan väliä liikennöinyt ensimmäinen linja-auto. Helsingin kaupunginmuseo

Netissä toimiva Suomen Linja-automuseo, jonka tietokannassa on liki 900 liikennöitsijää, osaa listata pääkaupunkiseudulta kymmeniä yrityksiä, joista varhaisimpia oli muun muassa August Jalo, joka ajoi Helsingistä Pakinkylään eli Pakilaan 1925-26.

Lauri Arima sekä Juden & kumppanit ajoivat Helsingistä Malmille ja Tapanilaan sekä Helsingistä Porvoon ja Artjärven kautta Kuusankoskelle. Fredrik Häggblom ja Fredrik Juden aloittivat linja-autoliikenteen 1926 linjalla Helsinki-Malmi, ja Häggblomit, myöhemmin Harkiot, omistivat maassamme harvinaisen Ikarus-bussin. Yleisempiä merkkejä tuohon aikaan oli REO.

REO oli oman aikansa ykkösmerkki. Nämä uudet autot olivat matkalla Turusta Helsinkiin. Helsingin kaupunginmuseo

Leppävaaran Liikenne liikennöi alkuvuodet perustajaosakkaidensa autoilla. Liikenne oli sotien ajan pysähdyksissä, ja linjaluvat peruutettiin vuonna 1971 muun muassa huonon kaluston vuoksi.

Malmin Linja-Autoa olivat perustamassa Teckenbergin veljekset, Karl Grönberg ja Aleksanteri Passi, joka ajoi mahdollisesti Lahteen asti. Aikataulujen perusteella yhtiöt palvelivat pikemminkin liikennettä maalta kaupunkiin kuin päinvastoin. Tampereelta Helsinkiin alkoi liikennöidä Väinö Koskinen 1928.

Bussi yhdisti maaseutua, ja nousi myös aikansa populaarikulttuuriin, kuten lauluhin. Armas J. Pullan Ryhmy ja Romppainen -romaanien suosikkisankareista maalaistyyppi oli linja-autonkuljettaja Nurmijärveltä, kun kaupunkilaisen ammatti oli pölynimurikauppias Töölöstä.

Linja-autoasemaa ei aluksi ollut. Viipuri ehti rakentaa ensimmäisenä 1932. Tampere sai suunnitelmat 1929, mutta asema valmistui vasta 1938.

– Lähtivät liikkeelle paikasta, minkä katsoivat parhaimmaksi, selvittää kaupunginarkiston erikoistutkija Martti Helminen.

Rautatientori oli yksi tällainen. Myös raitiovaunun päätepysäkki saattoi olla määränpää. Sittemmin linja-autot piirittivät Salomoninkadulla kasvaneen yli satavuotisen salavan. Se rauhoitettiin 1924 eli yli 10 vuotta ennen kuin Helsingin linja-autoasema avattiin entiseen Turun kasarmin huoltorakennukseen 1936.

– Väliaikaisesti, Helminen muistuttaa.

Tuota väliaikaisuutta kestikin sitten Kampin keskuksen avaamiseen, koska väliin tuli sota ja suunnitelmat venyivät. Toisaalta kehityksen hitaus pelasti myös väliaikaiseksi rakennukseksi tarkoitetun Lasipalatsin.

Oli muitakin lähtöpaikkoja. Esimerkiksi matkailulinja Viipurin kautta Imatralle 1927 starttasi Wallgrenin suihkukaivolta – tutummin Havis Amandan patsaalta.

Lippuja sai Suomen Matkailutoimistosta Uschakoffin talosta, joka sijaitsi Helsingissä Pohjoisesplanadi 19:ssä. Paikka tunnetaan nyt Jugend-salissa toimivasta kahvilasta. Loviisassa linja pysähtyi Kasinolla, Viipurissa Pyöreäntornin nurkalla ja Imatralla Valtionhotellin edustalla. Yhdensuuntainen matka kesti 10 tuntia.

Kesällä 1925 pisin Helsingistä suuntautuva reitti ylsi Petsamoon. Alku taitettiin tosin junalla, mutta loppu linja-autolla. Matkaan lähdettiin perjantaina kello 10.15 ja perillä oltiin tiistaina kello 21.

1920-luvulla alkanut kehitys hidastui talouslamassa ja pysähtyi totaalisesti sotaan. Vuoden 1940 olympialaisia varten hankitut bussitkin sahattiin auki kuorma-autoiksi armeijan käyttöön.

Uusi nousu alkoi 1950-luvulla ja se merkitsi rannikkoliikenteen loppua – sisämaassa höyryjen hiljenemistä.

Juttua päivitetty 22.1. Muokattu jutun otsikkoa.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut