Lähiöt selviytyvät tulevaisuudessa hyvin – Tutkija: "Yksi mielikuva Helsingistä on kuitenkin pelkkä myytti"
Kaupunki: Tutkija ei usko, että Helsinki on tulevaisuudessa "yhtä suurta kantakaupunkia". Lähiöillä on paikkansa.
Lähiö-sanalla on Helsingissä ollut pitkään kehno kaiku – usein täysin suotta.
Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori Venla Bernelius luottaa siihen, että pääkaupungin lähiöt selviävät tulevaisuuden muutoksista varsin hyvin.
– Ei kaikki lähiöt suinkaan kurjistu, vaan kehitys on päinvastoin myös positiivista. Moni lähiö on vuosien varrella kohentunut ja keskiluokkaistunut.
– Esimerkiksi Maunula, Herttoniemi ja Roihuvuori ovat alueita, joihin ovat muuttaneet ensin opiskelijat ja lopuksi lapsiperheet, Bernelius kertoo.
Aiemmin myös Haaga ja Käpylä olivat Berneliuksen mukaan tällaisia, mutta nyttemmin ne ovat entistä kalliimpia kaupunginosia asua.
Monella lähiöllä on myös oma vahva identiteetti.
Tutkija: ”Helsingille vuosi 1981 oli hyvää, dynaamista aikaa”
Helsingin keskustassa on Berneliuksen mukaan niin runsaasti vetovoimatekijöitä, että se säilyttää kiinnostavuutensa myös jatkossa.
– Toki esimerkiksi korona-aika on lisännyt riskiä, että helsinkiläiset umpioituvat omille alueilleen, eivätkä enää lähde asioimaan kantakaupunkiin.
Myös sosiaalinen eriytyminen voi vähentää liikettä alueiden välillä.
– Ja jos ei ole varaa edes bussilippuun, arki helposti käpertyy hyvinkin pienelle alueelle. Se tietenkin vähentää yhteyksiä lähiöiden ja keskustan välillä, Bernelius korostaa.
Helsingissä voi olla nopean kasvun ennusteen mukaan vuonna 2050 jo peräti 860 000 asukasta.
Tästä huolimatta Bernelius ei usko siihen ajatukseen, että koko Helsingistä tulisi tulevaisuudessa yhtä kantakaupunkia, joiden lähiöitä Espoo ja Vantaa olisivat.
– Se vaatisi sitä, että Helsinki rakennettaisiin yhtä tiiviisti kuin esimerkiksi Kallio tai Kruununhaka, Bernelius muistuttaa.
– Tähän puolestaan voitaisiin mennä vain silloin, jos pääkaupungin väkiluku moninkertaistuisi – eikä sellaista kehitystä ainakaan lähitulevaisuudessa näy.
Keskiverto helsinkiläinen ei Berneliuksen mukaan 40 vuoden kuluttua asu 10 neliön kapselikodissa eikä myöskään vietä kaikkea vapaa-aikaansa viihdekeskuksissa.
– Mielikuva hyperurbaanista Helsingistä, jossa kahvila on olohuoneena ja lähi-Alepa ruokakomerona on aika myyttinen.
– Tämä voisi toimia, jos perhe asuisi aivan ydinkeskustassa, melkein Rautatieaseman tornissa, mutta hyvin harvalle se on mahdollista, Bernelius pohtii.
Ehdottoman kiinnostavana Bernelius pitää Helsingin ja Tallinnan yhteenhitsautumista tulevaisuuden mahdollisen Tallinna-tunnelin ansiosta.
– Jos tunneli rakennetaan, se voisi muuttaa Suomen ja Viron pääkaupungit toimimaan samaan tapaan kuin Malmö ja Kööpenhamina.
– Juutinrauman silta on käytännössä yhdistänyt ne yhdeksi ja samaksi kaupungiksi. Tallinna-tunneli kääntäisi Helsingin katseen Tukholmasta myös Baltiaan ja Keski-Eurooppaan, Bernelius pohtii.
Kuka?
Venla Bernelius
Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen apulaisprofessori. Filosofian tohtori 2013.
Väitöskirja Helsingin kaupunginosien eriytymisestä.
41-vuotias, asuu Arabianrannassa.
