Tukena: Lasten ja nuorten auttava puhelin syntyi 40 vuotta sitten Kannelmäessä.
Helsinkiläinen Viivi, nyt 16, eli pari vuotta sitten vaikeaa aikaa. Hänen äitinsä oli jäänyt työttömäksi ja alkoholia alkoi kulua perheessä epänormaalin paljon.
– Minua ahdisti todella paljon nähdä, kun äiti joi joka päivä. En halunnut edes olla kotona, varsinkaan silloin, kun isä oli työmatkoilla muualla, Viivi kertoo.
– Löysin netistä lasten ja nuorten auttavan puhelimen numeron ja lopulta soitin sinne.
Viiviä jännitti, koska hän ei ollut varma siitä, miten hänen ongelmaansa suhtauduttaisiin.
– Oli kyllä todella iso helpotus, kun vastaajana olikin aivan ihana ihminen. Ensin puhuttiin vähän muusta, mutta sitten kerroin, mitä ikävää meidän perheessä tapahtuu.
Puhelu kesti lähes tunnin ja sen aikana Viiviä rohkaistiin käymään kouluterveydenhoitajan vastaanotolla.
En tiedä, olisiko tilanne selvinnyt ilman puhelua.
Lopputulos oli yllättävän hyvä: kouluterveydenhoitaja pyysi koko perheen keskustelemaan juomisesta. Ketään ei syyllistetty, mutta Viivin äiti ohjattiin A-klinikalle.
Sen jälkeen äidin juominen väheni merkittävästi, kunnes korkki napsahti kokonaan kiinni.
– Se oli kyllä hyvä puhelu. En tiedä, olisiko tilanne lähtenyt muuten mitenkään selviämään, Viivi huokaa.
Viivin puhelu on yksi yli 10 000 lasten ja nuorten auttavaan puhelimeen tulevista yhteydenotoista.
Lisäksi netin kautta otetaan vuosittain kontaktia nelisentuhatta kertaa.
– Aika selvä muutos on tapahtunut puheluiden pituudessa. Esimerkiksi vuonna 2010 vain joka sadas puhelu kesti yli puoli tuntia, mutta nyt niiden määrä on jo seitsemäsosa kaikista puheluista, kertoo Mannerheimin lastensuojeluliiton suunnittelija Heidi Holappa.
– Lapset ja nuoret joutuvat nyt kohtaamaan aiempaa vaikeampia ongelmia ja niiden purkaminen vaatii tietenkin aikaa.
Lasten ja nuorten puhelin sai alkunsa Kannelmäessä marraskuussa 1980 alkaneena kokeiluna, joka vakinaistettiin vuonna 1982.
Holapan mukaan nuorten psyykkinen oireilu yhteydenoton aiheena on 40 vuodessa lisääntynyt merkittävästi.
– Mielenterveyteen liittyviä puheluita tulee nyt meille enemmän kuin ennen. Masennus ja ahdistuneisuus nousevat usein esille, Holappa kertoo.
– Myös viiltely ja itsetuhoiset ajatukset vaivaavat monia nuoria.
Helsinkiläinen Anna, 53, on yksi noin 140 vapaaehtoisesta, jotka vastaavat lasten ja nuorten puhelimeen tuleviin puheluihin.
Anna on toiminut puhelinvapaaehtoisena jo seitsemän vuotta.
– Monella nuorella on se tunne, ettei heillä ole yhtään välittävää aikuista. Itse yritän aina kertoa, että jopa minä välitän, vaikken soittajaa tunnekaan, Anna kertoo.
Yksi päivystysvuoro kestää kolme tuntia.
– Mitään aikarajaa ei puhelulla ole. Jos soittajalla on paljon asiaa, keskusteluun voidaan käyttää vaikka se kolmituntinen. Kiirettä ei ole, Anna kertoo.
Viivin ja Annan nimet on muutettu.