Ralliprofessoriksi tituleerattu Rauno Aaltonen on tehnyt mittavan uran ajokoulutustoiminnassa.
Aaltonen kehitti BMW-autotehtaalle ajo-opetusohjelman jo 1970-luvulla. Hän on toiminut myös Porsche-tehtaan talviajokoulun pääopettajana sekä Minin PR -lähettiläänä.
Koulutusuransa aikana tämä rallimaailman alkuperäinen ”Flying Finn” on opettanut henkilökohtaisesti yli 20 000 autoilijaa.
– Kun vertaa tämän päivän autoilijoita 1970-luvun vastaaviin, niin on todettava, että ajamisen taitotaso nykyään on hävyttömän heikko. Tuolloin kuljettajat osasivat vastaohjata ja palauttaa ohjauksen, mikäli auto lähti luistamaan, 83-vuotias Aaltonen avaa.
Maailma on toki muuttunut. Vielä 1970-luvulla liukkaalla ajamista harjoiteltiin järven jäällä tai metsäteillä. Autot olivat toki teknisesti toisenlaisia, sillä tuolloin lukkiintumattomista ABS-jarruista ja muista avusteista ei ollut tietoakaan.
– Lapsi oppii leikkimällä. Auton hallintaa ja ajamista opeteltiin jokaisessa kylässä jääradalla. Ajotaito kehittyi. Nykyään vihreät arvot ovat kunniassa, eikä autolla ole asiaa järven jäälle.
Haluan korostaa yleistä varovaisuutta ja riittävää etäisyyttä edellä ajavaan.
Rauno Aaltonen suurimmat rallivoitot ovat perua 1960-luvulta. BMC Mini Cooperin ratissa turkulainen voitti muun muassa Monte Carlo -rallin 1967 ja RAC:n vuonna 1965.
Hän oli kaikkien aikojen ensimmäinen suomalainen, joka voitti ennen rallin MM-sarjaa ajetun EM-sarjan kaudella 1965. Ralliprofessori siis tietää mistä puhuu.
Turvallinen ajaminen alkaa oikeasta ajoasennosta. Kuljettajan asento ratin takana ei voi olla liian makaava.
– Autoa ei saa ajaa raajat suorina. Selkänojan kaltevuus ja ratin syvyys säädetään laskemalla kädet ohjauspyörän päälle. Samalla hartiat pidetään kiinni selkänojassa. Ohjauspyörän kehän tulisi olla ranteiden kohdalla.
– Selkänojan tulisi olla riittävästi pystyasennossa, eikä istuin voi olla liian kaukana polkimista. Vasen jalka lasketaan tuelle ja sillä voidaan hakea tukea ohjaukseen. Polven tulee jäädä hieman koukkuun, kun kytkinpoljin on pohjassa. Hartioiden täytyy olla täysin kiinni selkänojassa. Ajatuksena on, että kuljettaja voi kriisitilanteessa toimia nopeasti, Aaltonen opastaa.
Aaltosella on yllättävää tietoa ajamisen olosuhteista. Luminen ja liukas jääpinta ei ole se vaikein tai vaarallisin ajokeli.
– Vastoin yleistä käsitystä, pahimmat ulosajot tapahtuvat kuivalla kelillä. Kuljettaja yllätetään helpommin, sillä auto karkaa nopeasti kuivalla tiellä. Täytyy myös tunnustaa, että kesäkelillä ratin takana on useammin sarvipäinen kuljettaja. Asenne voi olla haastava.
Lumisella tai jäisellä alustalla autoilija on luonnostaan huomattavasti varovaisempi. Liukkaalla kelillä kaikki tapahtuu hitaammin ja kuljettajalla on enemmän aikaa reagoida. Merkittävimmät vaaratilanteet syntyvät Aaltosen mukaan jarrutuksessa ja kiihdyttäessä.
– Kun auton perä lähtee irti kevyessä jarrutuksessa, niin lukkiintumattomat ABS-jarrut täytyy painaa aivan pohjaan asti. Älykkäät ABS-jarrut tiedostavat, mihin jarruteho välittyy ja auto on kuljettajan ohjattavissa, opettaja vinkkaa.
– Jos auto alkaa heittelehtimään ohjausvirheen vuoksi, niin silloin kytkin on painettava pohjaan ja kaasu pois. Manuaalilla olisi hyvä ajaa mahdollisimman isolla vaihteella, eikä harrastaa moottorijarrutusta tai vaihtaa pienemmälle ennen mutkaa. Vastaohjauksen osaaminen vaaratilanteessa on tärkeä taito.
– Automaattivaihteisella autolla kaasu nostetaan kokonaan pois ja sen jälkeen painetaan uudestaan kaasupoljinta kaksi senttiä. Tämä liike vastaa kytkimen pohjaan painamista, Aaltonen jatkaa.
Hyväkuntoiset ja tuoreet talvirenkaat ovat myös tärkeä turvallisuustekijä. Vanhat rengasseokset ovat kovettuneita eivätkä pidä. Rauno Aaltosen perheessä ajetaan nastarenkaalla.
– Haluan korostaa yleistä varovaisuutta ja riittävää etäisyyttä edellä ajavaan. Ennakoi tuleva tilanne. Se on vanha ja pätevä viisaus liikenteessä, Aaltonen päättää.
2
