Urheilu: Maratoneja harrastava Nina Poppius juoksee vauhtivetoja öisellä Aleksilla ja on saanut lenkeillä kaverikseen myös ketun.
Kun kello lähenee yhtätoista illalla, Nina Poppius, 48, laittaa lenkkivarusteet ylleen ja lähtee juoksemaan.
Hän on juossut yli 30 maratonia, mutta yöjuoksemiseen hän siirtyi lasten saannin myötä. Sillä välin, kun Poppiuksen puoliso kävi lenkillä, hän nukutti lapset, jonka jälkeen pariskunta teki vaihdon. Yöllä juokseminen "jäi päälle" lasten kasvettua.
– Huomasin, että Helsinki on ihana pimeällä tai kesäöisin. Juoksen öisin pitkälti peruslenkkejä eli 6–21 kilometriä, Kruununhaassa asuva Poppius sanoo.
Yöllä Helsinki näyttäytyy uudenlaisena. Poppius kuvailee kaupungin tulevan lähemmäs, pimeänä ja unisena. Tehtaankadulla hän katselee ikkunoista kajastavaa valoa ja kehittelee päässään tarinoita ihmisten elämistä.
Talvisin hän saattaa juosta vauhtivetoja öisellä Aleksanterikadulla, joka on sula lämmityksen ansiosta. Joskus juoksun ohessa voi pysähtyä katsomaan kauppojen näyteikkunoita rauhassa.
Öisin juoksu ei tyssää autoihin eikä liikennevaloihin.
Poppius kohtaa harvoin muita juoksijoita, mutta kohtaamisia eläinten kanssa on sitäkin enemmän.
– Kerran juoksin ketun kanssa. Havaitsimme toisemme silloisen Nosturin kohdalla. En heti uskaltanut lähteä perään, mutta kettu juoksi vähän matkaa eteenpäin, pysähtyi ja kääntyi katsomaan. Lähdin juoksemaan ja kettu odotti minua hetken, kunnes juoksi rinnallani. Hietalahdessa on portaat, jotka laskevat mereen ja minä juoksin katutasolla ja kettu alemmalla tasanteella. Risteyksessä kettu lähti kohti Jätkäsaarta ja minä jatkoin Baanalle. Se oli pysähdyttävää.
Koska Poppius sitten ehtii levätä?
Hän toteaa etenkin kesäisin pärjäävänsä noin 7 tunnin yöunilla ja jatkaa, ettei suosittelekaan yöjuoksua kuin kaltaisilleen, hyvät unenlahjat omaaville. Yleensä Poppius sanoo olevansa lenkin jälkeen nukkumassa jo ennen aamuyhtä – myös joustava työaika auttaa päivän rytmittämisessä.
– Olen myös saattanut ottaa puolen tunnin tupluurit illalla ennen lenkille lähtöä. Pidemmät yölenkit ajoittuvat viikonloppuihin.
Yöllä juoksemista ei Poppiuksen mukaan tarvitse pelätä, mutta silti kannattaa pysytellä ihmisten ilmoilla. Hän on kerran 35 juoksuvuotensa aikana joutunut uhkaavaan tilanteeseen, mutta varsin usein kutsunut muille apua.
– Toissa vuonna soitin viidelle ihmiselle ambulanssin.
Poppiuksen muistuttaa, että myös hänellä itsellään voi nilkka taittua tai jotain tapahtua, jonka vuoksi on hyvä pysytellä asutuksen lähellä.
– Käytämme mieheni kanssa sovellusta, josta pystyy seuraamaan toisen juoksureittiä ihan vain varmuuden vuoksi.
Poppius juoksee myös työmatkansa Ruoholahteen. Lenkit työpaikalle voi tehdä myös tavoitteellisesti treenaten, mikä on maratonmatkoja juoksevalle Poppiukselle tärkeää.
– Juoksen kolmesta kuuteen lenkkiä viikossa. Kuukauden päästä alkaa aikuisten kilpakuntojuoksijoiden valmennus, jota ohjaa juoksuvalmentaja Pasi Päällysaho. Tavoitteenani on ehjä juoksuvuosi ja laadun ja kilometrien lisääminen. Tämä tarkoittaa eri sykealueiden ja vauhtien monipuolista lisäämistä. Päätavoitteeni on Paavo Nurmi Marathonilla, jossa haluan alittaa kolmen ja puolen tunnin ajan, Poppius selvittää.
Iän myötä treenaamisessa korostuu entistä enemmän palautuminen. Liian rankat lenkit näkyvät heti sykkeessä, sillä Poppius juoksee sykealueen määrittämää vauhtia.
Tätä nykyä hän on entistä tarkempi lämmittelyjen ja venyttelyiden suhteen, sillä hän aiempaa jäykempi. Toisinaan Poppius myös tekee kotitreeniä, jota hän itseironisesti kutsuu elefanttijumpaksi.
– Olen kuin elefantti posliinikaupassa. Lattia tärisee ja huonekalut siirtyvät paikoiltaan. En nauti siitä paljoa, mutta tiedän sen tukevan hyvinvointiani, hän naurahtaa.
