Seinistä kurkottavat pedot saivat huomiota Ullanlinnassa: Bastardeja suosittiin kirkoissa kahdesta syystä – "Niissä on piirteitä monista eläimistä"

Taide: Johanneksenkirkon patsaat kertovat ajasta, jolloin peto ei ollut välttämättä paha asia, sanoo symbolitutkija Liisa Väisänen.

2-3 metriset gargoilit ovat Johanneksenkirkon julksivussa noin 40 metrin korkeudessa. Huonokuntoisimmat vaihdetaan tämän ja ensi vuoden aikana uusiin. Helsingin seurakuntayhtymä
Aapo Siippainen

Aapo Siippainen

Johanneksenkirkon vanhat petopatsaat ovat herättäneet Helsingissä runsasta huomiota sen jälkeen, kun Helsingin Uutiset (HU 20.1.) kertoi kirkon tänä vuonna alkavasta peruskorjauksesta. Seurakuntayhtymän mukaan kirkon julkisivun betonipatsaat ovat huonokuntoisia ja vaarassa murentua ihmisten päälle.

– Pitäisi joskus katsella ylöspäin: nuokin kuvan otukset jääneet huomaamatta, sanoi yksi lukija HU:n Facebook-sivulla.

– Sama täällä. OIin töissä vastapäätä vuosikaudet enkä huomannut, vastaa toinen.

Ihmetystä lukijoissa on herättänyt myös se, miksi kirkon seinässä on kuvattu petoja?

74-metriä korkean kirkon petoaiheiset patsaat vaarassa pudota ihmisten päälle Helsingissä – "Voivat murentua"

Tietokirjailija ja symbolitutkija Liisa Väisänen kertoo, että petopatsaiden juuret ovat 1100-luvulla.

– Vuonna 1891 valmistunut Johanneksenkirkko edustaa uusgotiikkaa ja siksi se jäljittelee muun muassa patsaineen keskiajan goottilaisia kirkkoja. Koko keskiajan maailmankatsomus oli erilainen. Peto ei välttämättä ollut paha asia lainkaan.

Väisänen sanoo, keskiajan taiteessa esiintyy paljon petoja.

– Niitä kutsutaan bastardeiksi eli epäsikiöiksi. Ne eivät ole minkään tietyn, tunnetun eläimen näköisiä. Niissä on piirteitä monista eläimistä ja sen lisäksi niissä on mielikuvituksellisia piirteitä.

Bastardit olivat yleisiä kirkossa kahdestakin syystä, Väisänen sanoo.

– Vaikka keskiajan ihminen ei ollut nähnyt tällaista petoa, hän saattoi ajatella, että niitä voi olla silti jossain. Tai niitä tulee huomenna tai ensi viikolla. Ne olivat siis todiste Jumalan jatkuvasta luomistyöstä.

Toiseksi syyksi Väisänen nostaa esille jumalanpelon.

– Pelko ja kunnioitus sotkeutuvat toisiinsa keskiajan teologiassa. Nämä pedot vartioivat Jumalan kunniaa kirkoissa ja korostavat hänen pyhyyttään. Ne ovat sama asia kuin leijonat kirkkojen portailla.

Väisänen sanoo, että nykyihmisiä pelottaa se, mitä me emme tunnista.

– Keskiajan eurooppalaiset ihmiset eivät olleet nähneet leijonia ja heille leijona kirkonportailla oli sama kuin tällainen keskiajan hirviö: kunnioitusta herättävä olento, joka todisti, että ollaan Jumalan ja jonkun käsittämättömän äärellä.

Gargoili tarkoittaa vedensyöksijää.

– Sana tulee muinaisranskasta, joka tarkoittaa muun muassa kurkkua. Käytännönmerkitys on tietysti olla ränni. Symbolisesti ne suojelevat Jumalan kunniaa pelottaa pahaa pois.

Johanneksenkirkossa vedensyöksijät eivät kuitenkaan ole ränneinä, vaan pelkkinä koristeina.

Uusgotiikkaa edustavan Johanneksenkirkon petopatsaat eivät näy helposti kadulle, koska ne ovat noin 40 metrin korkeudessa. Syy tähänkin löytyy historiasta.

– Kirkot rakennettiin keskiajalla Jumalalle, ei ihmisille. Se oli riittävää, että Jumala näki. Goottilaiset kirkot rakennettiin korkeiksi, koska haluttiin tavoitella Jumalaa, Väisänen sanoo.

Kirkosta eroaminen väheni koronavuonna – epidemia osui poikkeuksellisesti myös lasten kastamiseen

Johanneksenkirkkoa helpommin petopatsaat ovat näkyvissä Aleksanterinkadun kansallisromanttisen Pohjolan talon julkisivussa. Myös Kansallisteatterin koristeissa on muutamia vääristyneitä kasvoja.

– Jugend eli kansallisromanttinen tyyli oli aika vapaa käyttämään kaikkia arkkitehtuurin suuntauksia ja silloin lainattiin keskiaikaakin, Liisa väisänen kertoo.

Vilhonkadulla hotellin talossa on sfinksejä.

– Nekin ovat bastardeja: puoliksi ihmisiä, puoliksi leijonia. Kirkoissa tuollaisia kuvioita näkee eniten keskiaikaisissa kivikirkoissa: Sipoon vanhakirkko ja Hattulan kirkko tulevat ensimmäisinä mieleen. Paholaiskuvia on tietenkin vanhoissa kirjoissa ja nekin ovat petomaisen näköisiä esimerkiksi Lohjan vanhassa kirkossa.

Väisänen sanoo, että Hugo Simbergiä moitittiin Tampereen tuomiokirkon katon käärmeestä.

– Sanottiin, että se on paha. Mutta sekin on vain muisto keskiajasta. Keskiajalla paratiisin käärmeitä kuvattiin paljonkin kirkoissa. Eli aina palataan selityksessä siihen, että keskiajan maailma vaan oli erilainen.

Myydään 100 selliä ja kirkko – valtio myy nyt todella erikoista kohdetta

Hylättyä kirkkoa käytettiin osana tilataideteosta Helsingissä – näin taiteilija selittää visiotaan

37 vuotta samassa seurakunnassa työskennellyt helsinkiläiskanttori on alueellaan tuttu – "Täällä on hyvää yhteisöllisyyttä"

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut