Vaaliareena: Tämä kirjoitus on osa Helsingin Uutisten vaaliareena -palstaa.
Opetusministeriö julkisti taannoin toimenpideohjelman keinoista, joilla koulut ja oppilaitokset voisivat puuttua kiusaamiseen. Ohjelmassa esitetään, että rehtorilla olisi vahvemmat oikeudet määrätä oppilas jälki-istuntoon tai tekemään tehtäviä koulupäivän päätyttyä.
Vakavien koulukiusaamistapausten kohdalla on mahdollista myös evätä oppilaan oikeus opiskeluun, tosin vain kahdeksi päiväksi. Ratkeaako ongelma kuitenkaan näin helposti? Keinojen puuttuminen ei nimittäin aikaisemminkaan ole ollut ongelma, vaan se, ettei niitä ole kaikkialla käytetty.
Kiusaaminen on vuosien mittaan kyllä vähentynyt, mutta hyvän kehityksen kääntöpuolena on se, että ne, jotka voivat huonosti, voivat nyt entistä huonommin. Kiusaaminen on entisestään raaistunut ja seuraukset ovat olleet järkyttäviä.
Olipa kiusaamiseen puuttumisen takana koulussa mikä hyvänsä ohjelma, olisi tärkeää, että paitsi kiusatun, niin etenkin kiusaajan perhe saataisiin myöntämään ongelman olemassaolo. Joissakin tapauksissa kiusaajan vanhemmat, ovat valmiit jopa kuvittelemaan koulun henkilökunnan valehtelevan, kuullessaan oman lapsensa olevan kiusaaja.
Teemme kouluissa kaikkemme, ettei kukaan joutuisi kokemaan ikuiset jäljet jättävää kiusaamista. Vain yhteisymmärryksessä kiusaajan perheen kanssa voimme saada kiusaamisen loppumaan. Kodin ja koulun yhteistyö tämän osalta on ensiarvoisen tärkeää.
Virpi Simpura, luokanopettaja, Pohjois-Helsingin Vihreät