Helsingin lastensuojelussa on krooninen työntekijäpula. Lastensuojelun avohuollon puolella sadasta vakanssista keskimäärin 90 on saatu täytettyä.
– Meillä on krooninen työntekijävaje. Paikkoihin ei yksinkertaisesti välttämättä ole hakijoita. Välillä tilanne on parempi ja välillä huonompi. Nyt se on huonompi, toteaa sosiaalityön avohuollon päällikkö Riitta Vartio.
Alan opiskelijoita pyritään saamaan lastensuojeluun harjoittelujaksoille.
– Myös sijaisia tarvitsisimme paljon. Kesälomat tulevat. Apottikin otetaan käyttöön ja siihen tarvitsee kouluttaa väkeä.
Sosiaalityön lisäksi vastaavanlainen työntekijätilanne on myös lastensuojelulaitoksissa.
Työ lastensuojelussa on Vartion mukaan haasteellista ja raskasta.
Usein tarvitaan monenlaista apua ja tukikeinoja.
– Perheissä perinteiset päihde- ja mielenterveysongelmat jylläävät. Tällaista voi olla kaikenikäisten lasten taustalla. Nuoremmilla se ilmenee helpommin, Vartio toteaa aikuisten ongelmista, jotka heijastuvat lapsiin.
Ongelmia aiheuttavat lisäksi taloudelliset huolet, kotoutumiseen ja maahanmuuttoon liittyvät asiat sekä vanhempien erokriisit. Usein tarvitaan monenlaista apua ja tukikeinoja.
– Harvoin näissä tapauksissa on yhden ongelman ratkaisua. Tarvitaan pitkäjänteistä työtä. Se on sosiaalityön ydintä, mutta se voi olla työntekijälle kuormittavaa.
Avohuollossa jokaisella työntekijällä on keskimäärin 35 asiakasta. Asiakkuudet voivat kestää alle vuodesta yli kolmeen vuoteen.
Perheiden ongelmat näkyvät myös perhesosiaalityön asiakkaiden määrä nousussa. Vuonna 2018 asiakkaita oli 857 ja vuonna 2019 yhteensä 1 486. Viime vuonna määrä nousi 1 859 asiakkaaseen.
Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Julia Kuokkanen kertoi helmikuun lopussa Ylen aamussa syitä lastensuojelun krooniselle työvoimapulalle ja työntekijöiden suurelle vaihtuvuudelle. Työtehtävistä puuttuu vetovoima ja palkkaus on huono. Myös työn arvostus koetaan matalaksi.
Lastensuojeluilmoitusten määrä on viimeisten vuosien aikana ollut jatkuvasti kasvussa.
Viime vuonna Helsingissä ilmoituksia tehtiin 20 169. Vuonna 2019 määrä oli 19 223 ja sitä edellisenä vuonna 18 165.
Viime vuoden aikana ilmoituksia tehtiin vähiten heinäkuussa, 1 422. Suurin ilmoitusten määrä osui marraskuulle, 1 860.
Vartion mukaan kuukausittaiset vaihtelut johtuvat pääasiassa siitä, että koulut ovat kesäaikana kiinni. – Syksyllä koulussa aletaan huomata ne lapset, joiden koulunkäynnissä on pulmia tai oppilaat, jotka eivät ilmesty kouluun lainkaan.
Lastensuojelun avohuollon asiakkaiden määrä ilman jälkihuoltoa on kolmen viime vuoden aikana pyörinyt 3 100–3 500 kuukausittaisen asiakkaan välillä. Viime vuonna pienin luku oli helmikuussa, 3 118, ja suurin elokuussa, 3 290. Elokuun huippuluvut selittyvät koulujen alkamisella ja kouluista tulleilla huoli-ilmoituksilla, jotka poikivat avohuollon asiakkuuden.
– Meillä oli keväällä aavistus, että syksyllä asiakkuudet alkavat lisääntyä. Ja näin siinä kävikin. Nytkin näyttää siltä, että asiakasmäärät ovat nousemassa, Vartio jatkaa.
Huolestuttavaa yhä jatkuvassa koronatilanteessa on se, että kotikäyntejä perutaan asiakkaiden toimesta vähäisinkin syin.
Entä miten Koskelan tapahtumat ovat vaikuttaneet lastensuojelutyöhön Helsingissä?
– Normaaliin sosiaalityöhön sillä ei ole ollut vaikutusta. Poliisi tekee nyt esiselvitystä ja kaupunki sisäistä selvitystä. Katsotaan ilman muuta, tuleeko sieltä jotain, mitä voisimme parantaa itse ja yhteistyössä muiden toimialojen kanssa, Vartio toteaa.
2
