Satu Savia sai käteensä pikkuruisen valokuva-albumin, jonka sivuilla on mysteeri vuoden 1918 Helsingistä – "Miksi miehillä näytti olevan mukavaa kaltereiden takana?"

Valokuvat: Tutkija Satu Savia sai käteensä pikkuruisen albumin, joka kätkee mysteerin vuodelta 1918.

Albumilla on kokoa vain 8,5 x 13,5 senttiä. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo Helsingin kaupunginmuseo
Sakari Nupponen

Sakari Nupponen

Hän pitelee kuva-albumia puuvillahansikkain ja kääntelee sivuja kuin aarretta. Sellainen se onkin – vähintäänkin ainoalaatuinen. Toista ei ole tiedossa.

Helsingin kaupunginmuseon tutkija Satu Savia sai vastaanottaa museolle lahjoitetun albumin, josta käynnistyi mukaansatempaava salapoliisityö.

Kuvat ovat nyt kaikkien nähtävänä Finna-palvelussa ja Savian kuvaus tapahtumaketjusta löytyy museon Työn alla -blogissa.

Hyasintit ikkunalaudalla, juomapullot ja pelikortit sekä veikeilevät vangit eivät tunnu siltä kuvastolta, joka on piirtynyt kansakunnan mieliin vuodesta 1918.

Vallankumous oli alkanut 26.-27. tammikuuta välisenä yönä. Porvarillisten lehtien ilmestymisen punaiset estivät Helsingissä 28. päivä, jolloin valtasivat myös Helsingin Puhelinyhdistyksen havaitakseen pian ettei ilman sitä voinut toimia edes kapinakaan

Valkoiset piirit vastasivat laajalla lakolla, johon yhtyivät muun muassa useimmat teollisuuslaitokset ja pankit sekä ylemmät virkamiehet. Lakkolaisia tuki yhteishyvän valiokunta, liike-elämän perustama lakkokassa.

Miehillä näytti olevan mukavaa kaltereiden takana.

Vangittu näyttelijä-laulaja Lauri Sirelius kiipeilee sellissään ollessaan 23-vuotias. Hän eli vuoteen 1930. Helsingin kaupunginmuseo

Puhelin- ja rautatieyhteyksien merkitys korostui modernissa sodassa. Koko kapina oli mennä myttyyn alkumetreillä ja nimenomaan rautateillä, jos valkoiset olisivat onnistuneet pysäyttämään Pietarista tulleen suuren asejunan Viipurin takana Kämärällä 27. tammikuuta. Punaiset olisivat jääneet rintamalla puille paljaille – tai lähinnä venäläisen sotaväen asevoiman varaan.

Valokuvat on otettu helmikuussa Eerikinkadun poliisiasemalla, sen pihalla ja edustalla. Tälle asemalle punaiset veivät rautatievirkamiehiä epäiltynä sabotaasista ja yhteishyvän valiokuntaan kuulumisesta.

– Koko aikahan oli hyvin sekavaa ja rautatieläiset yrittivät eri ryhmittymissään toimia kukin oman näkemyksensä mukaisesti. Heidän lisäkseen Eerikinkatu 10:een haettiin kotoaan muitakin virkamiehiä ja kuvissa esiintyvä laulaja-näyttelijä Lauri Sirelius, Pikku-Lassi.

Vangit Lauri "Pikku-Lassi" Sirelius ja Viktor Schadewitz ottavat mittaa toisistaan. Helsingin kaupunginmuseo

Mutta miten Savia pääsi heidän henkilöllisyyksien jäljille?

– Monta kysymystä nousi mieleeni: Miksi miehillä näytti olevan mukavaa poliisiaseman sellien kaltereiden takana? Olivatko he punaisia vai valkoisia? Vietetäänkö kuvissa joulua vai miksi sellejä koristavat hyasinttiasetelmat? Entä kuka albumin valokuvat otti ja miksi?

Albumin sisäkanteen oli kirjoitettu teksti ”Eerikinkadun poliisiasema 1918” ja lehdille henkilönimiä.

Kansallisarkistoon talletetut III poliisipiirin päivystyskirjat tuottivat vesiperän, samoin digitoidut sanomalehdet. Googlaaminen on turhaa.

– Lahjoittaja kertoi jututtaneensa veljeään, joka oli muistanut, että heidän isänsä ei ollutkaan toiminut punaisten, vaan valkoisten asioiden hoitajana.

Tästä vinkistä salapoliisityö sai uuden suunnan ja materiaalia löytyi Suomen Kuvalehdestä ja Rautatieläinen -lehdestä jopa yksi hyvin henkilökohtainen vangitsemiskuvaus.

Kuvissa poseeraavat rautatievirkamiehet sekä heitä vuoroin vartioivat poliisit ja punakaartilaiset. Niissä esiintyy myös siivooja ja ruokaa tuova nuori nainen.

– Vaikka kuolemanuhka oli koko ajan sodassa jokaisen päällä, miehillä oli vankeudessa helpompiakin hetkiä. Kuvista voisi näin tulkita.

Satu Savia esittelee Helsingin kaupunginmuseolle lahjoitettua kuva-albumia vuodelta 1918. Sakari Nupponen

Savi a huomauttaa, että hyasintit eivät tuolloin olleet vain joulukukkia.

Omaiset olivat tuoneet vangeille ruokapaketteja, säilykepurkkeja ja juomaa – osa sellaisia herkkuja, joita ei ollut nähty kaupungissa vuosiin.

Kuka otti valokuvat, ei ole aivan varmaa.

– Todennäköisesti lahjoittajan isä. Vartijoiden ja vankien tuttu. Vain harvoilla oli kamera. Kuvaaja tiedosti, että nyt eletään poikkeuksellista aikaa. Saisiko kuvia ottaa enää seuraavana päivänä? Eikä kukaan poliisisasemalla olleista voinut aavistaa, että yli sadan vuoden kuluttua heitä esittävät valokuvat tulevat julkisuuteen, Savia sanoo.

Helsingin kaupunginmuseo

160 vuotta vanhoja kuvia

Yli miljoona otosta 1860-luvulta alkaen.

Kantakaupungin katunäkymät parhaiten edustettuna.

Toiminta keskittynyt kaupunkikuvan muutokseen.

Kartutetaan nyt ennen kaikkea kantakaupungin ulkopuolisilla kuvilla.

Valokuvakokoelmaan ei liitetä tuntemattomien henkilöiden henkilökuvia.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut