Vuosi sitten keväällä Helsingin seurakuntien diakoniatyössä näkyi koronan vuoksi piikki. Nyttemmin ruuhka on tasaantunut, mutta korona näkyy diakoniatyössä edelleen.
– On paljon uusia ihmisiä, jotka ovat esimerkiksi lomautettuja tai joutuneet koronan vuoksi työttömiksi, Malmin seurakunnan diakoniajohtaja Elina Leppihalme sanoo.
Nyt seurakunnissa mietitään, mitä tapahtuu, kun ansiosidonnaiset päivät on käytetty loppuun. Sitä seuraava pudotus perusturvaan on jo melko kaukana työssäkäyvän tulotasosta.
Suurimmaksi osaksi diakoniaan ollaan yhteydessä talousongelmien vuoksi.
– Taustalla voi olla sairastumista, työttömyyttä, avioeroa tai jonkinlainen muutos, joka sotkee totutun paletin.
Velkaantunut Markku Jokinen kertoo, että diakonia oli ainoa paikka, josta hän sai tilanteeseensa ymmärrystä ja apua.
– Sain apua laskuihin, jotka olivat jääneet maksamatta eläinlääkärikulujen vuoksi, kun toisen koirani kuolemasta ja toisen sairauksista tuli yhteensä 1 400 euron lasku, Jokinen muistelee.
Elina Leppihalme muistuttaa, että diakonian taloudelliset tuet ovat huomattavan pieniä verrattuna virallisen palvelujärjestelmän tukeen.
– Meillä kyse on aina kertaluonteisesta tai tilapäisestä avusta. Käytännössä avustamme maksuosoituksina tai siten, että maksamme laskun suoraan laskuttajalle.
Suurin apu velalliselle yleensä onkin se, että on joku, jonka kanssa käydä läpi velkaongelmaa.
– Se viesti on ihmiselle monesti tärkeä, että et ole ainoa, joka näiden asioiden kanssa painii.
Osalle velkaantuminen on iso häpeä, jonka vuoksi ongelmiin ei välttämättä saa puututtua heti. Perintätoimistojen kirjeet voivat ahdistaa niin paljon, että ne jättää avaamatta, jolloin ongelma vain paisuu.
– Mitä nopeammin ongelmiin puututaan, sitä enemmän on keinoja ratkaista ne.
Suomessa velallisia kohdellaan huonosti, kuin kakkosluokan kansalaisia, sanoo Suomen velalliset ry:n järjestötyöntekijä Sari Lehtonen.
– Asenne on tuomitseva. Ensin luvataan jotain, mutta sitten vedetäänkin matto jalkojen alta. Myötätuntoa ei tahdo saada ja aina jälkiviisastellaan, mutta koskaan ei kysytä, miten olet velkaantunut, Lehtonen sanoo.
Hän puhuu yleisesti eri virastoista, kuten sosiaalitoimesta, kelasta ja ulosottolaitoksesta ja on itsekin kokenut velkaantumisen.
– Seurakunnan diakoniatyö on ainoa, jossa on osattu ottaa lämpimästi vastaan, hän sanoo.
Lehtonen toteaa, että elämä velkaantuneena ei ole herkkua. Hän itse aikanaan velkaantui kolmen lapsen yksinhuoltajaäitinä.
– Olin hyvätuloinen, mutta verot ja ulosotto veivät sen verran, että oltiin toimeentulorajan alapuolella, Lehtonen sanoo.
Esimerkiksi 300 euron sähkölasku voi ulosottoon päätyessään olla jo kaksinkertainen, kun päälle on tullut maksumuistutus, perintätoimiston maksuvaatimukset, korot, oikeudenkäyntikulut ja ulosoton kulut.
Siksi Lehtonen suosittelee velkaantunutta ihan ensimmäisenä olemaan yhteydessä esimerkiksi Suomen velalliset ry:n hallituslaisiin. He auttavat järjestelemään paperiasiat kuntoon ja sen jälkeen olemaan yhteydessä talous- ja velkaneuvontaan.
– Monesti neuvomme siirtämään velat mahdollisimman nopeasti ulosottoon. Näin kalliit perintämaksut jäävät minimiin. On myös hyvä tarkistaa, ettei perintätoimistojen maksuissa ole esimerkiksi laittomia koron korkoja, hän neuvoo.
USU: Luottokorttivelka vähentynyt merkittävästi
Velkoja maksetaan uudella velalla – yhä harvempi päätyy ulosottoon