Taksi-Pekka, 75, on yhä ratissa vähintään viitenä päivänä viikossa – "Eihän tässä rikastumaan pääse, mutta saa olla tekemisissä mukavien ihmisten kanssa"

Taksi-Pekka eli taksiautoilija Pekka Sieranen, 75, laskee Mersunsa sähköikkunaa ja huikkaa terkut Munkkiniemen taksiaseman ohi kävelevälle tutulleen.

– Kasvotuttuja on paljon. Heti kun tulin tähän tänään puoli kahdeksalta aamulla, niin tuttu äiti lastensa kanssa käveli ohi ja taas moikattiin, Sieranen kertoo.

Mies takseineen tunnetaan Munkkiniemen suunnalla hyvin, sillä hän aloitti taksihommat jo vuonna 1968. Vuonna 1975 hän sai oman taksiluvan.

– Tästä työstä on vaikea luopua, tämä on elämäntapa. En tiedä ketään toista Helsingissä, joka olisi ajanut taksia yhtä soittoa näin pitkään.

Sieranen saa kiitosta palvelualttiudestaan esimerkiksi ikäihmisiä kohtaan:

– Hän taluttaa vanhat ihmiset kauppaan ja lääkäriin ja odottaa. Ihan ihmeellisen hyvää palvelua, kyydissä ollut Eine Både todistaa.

Tänään on ollut hyvä päivä.

Sieranen itse sanoo, että tilanne pitää asiakkaan luokse päästyä katsoa olosuhteiden mukaan ja pitää "tarttua asiaan ennen kuin jotain sattuu".

– Menen asiakasta vastaan varsinkin jos hän liikkuu esimerkiksi rollaattorilla.

Nykyään Sieranen ajaa taksia vähintään viitenä päivänä viikossa päiväsaikaan.

– Harrastukset ovat jo jääneet ja avopuolisoni on vielä työelämässä. Eihän tässä rikastumaan pääse, mutta saa olla tekemisissä mukavien ihmisten kanssa, Sieranen kuvailee.

Hän tykkää kyytien odottamisesta nimenomaan Munkkiniemen taksiasemalla, auton ikkunoiden takaa on mukava seurata katuelämää. Kyyditkin suuntautuvat useimmiten lähialueille.

– Korona on vähentänyt kyytejä, niitä on sellaiset neljästä kahdeksaan vuoroa kohti. Tänään on ollut hyvä päivä, kyytejä on jo tähän mennessä ollut kahdeksan.

68 vuotta täyttäneet kuljettajat saavat Liikenteen turvallisuusvirasto Trafilta taksiluvan kahdeksi vuodeksi kerrallaan, edellytyksenä on, että saa puhtaat paperit laajennetusta terveystarkastuksesta.

Kun Sieranen aloitti taksiuransa keväällä 1968, oli taksinkuljettajaksi vaikea päästä niin sanotusti pystymetsästä.

– Eivät ne oikein tahtoneet luottaa nuoreen kaveriin, kokeneemmat olivat etusijalla taksinkuljettajiksi. Silloin ei ollut taksikouluja.

Sieranen kertoo olleensa uransa alkupuolella kova Volvo-mies, mutta vuodesta 1983 alkaen työkaluna on ollut Mercedes-Benz.

– Tämä nykyinen on entinen diplomaattiauto, hän tietää kertoa.

Ruokataukoja Sieranen viettää taksiaseman vieressä olevassa Bistro Mariassa.

– Nyt hain sieltä noutoruokaa ja söin autossa, hän sanoo viitaten koronaepidemiasta johtuvaan ravintolasulkuun.

Korona on vaikuttanut myös kahvitaukoihin:

– Kävin kahvilla usein palvelutalo Sagassa, mutta koronan takia sekään ei nyt ole ollut mahdollista.