Laulaja Jontte Valosaari: Siuntion ja Vihdin metsissä mieli lepää.
Vihdin ja Siuntion rajalla asuu elämäänsä tyytyväinen mies, Jontte Valosaari.
Yksi yhdistää nimen ja kasvot Länsi-Uudenmaan pelastuslaitokseen, toinen kuuntelee hänen musiikkiaan, kolmas on tavannut hänet kenties metsässä tai golfkentällä.
Palomiehen ammatti ja poplaulajan ura eivät ole koskaan sulkeneet pois toisiaan. Sitä paitsi palomiehen epäsäännölliset työajat mahdollistaisivat keikkailun, korona ei.
– Olen ollut mukana muun muassa pelastuslaitoksen No Hätä -kampanjoissa ja 112-tervehdyksissä sekä valistusvideoilla. Luulen, että tunnettuudesta on ollut vain hyötyä, Valosaari puntaroi.
Sometileillään Jontte Valosaari on toki artisti, mutta ennen kaikkea omakotitaloaan hartiavoimin rakentava ja ruuhkavuosiaan elävä nelikymppinen.
Kuluvalla viikolla Valosaari on saanut kiinnitettyä levyt sisäkattoon. Kaikki on vielä pikkuisen kesken, pihalla enemmän. Idea on, että kaiken minkä voi itse tehdä, hän tekee. Aikaa on.
– En lähtisi täältä edes kauppaan, ellei ole pakko, Valosaari naurahtaa ja kertoo pitävänsä suurista ikkunoista, jotka avautuvat kaikkiin ilmansuuntiin, metsämaisemista ja vallitsevasta hiljaisuudesta. Ja siitä, että saa rakentaa itse ja itselleen. Valmistuva talo hänen mukaansa on ”niin eko kuin vain lompakko kestää”.
– Haaveilin modernista hirsitalosta, joka on myös ekologinen. Täällä ei ole käytetty yhtään muovia, ei edes mdf-levyjä tai muovipinnoitteisia listoja eikä rakennusmateriaaleja, jotka sisältäisivät haitallisia kemikaaleja, hän sanoo.
Projekti alkoi noin pari vuotta sitten, kun mies alkoi siivoilla tontilla. Pihapiirissä seisoo vanha päärakennus 1800-luvun lopulta, kauempaa metsässä sitäkin vanhemmat hirsikehikot.
Tilukset ympäriltä hän osti aikanaan yhdessä puolisonsa kanssa. Sitten loppui rakkaus. Tilaa ja maata kuitenkin riitti jaettavaksi, ja hyvässä sovussa Valosaari alkoi rakentaa omaa taloa muutaman sadan metrin päähän yhteisestä kodista.
– Mikään ei ole elämässäni niin tärkeää kuin lapset. Nyt he ovat lähellä. Tämä on hyvä ja toimiva ratkaisu. Pystymme järjestämään lasten asiat kätevästi ja hoitamaan joustavasti työmme. Tytär harrastaa ratsastusta ja hevoset ovat äitinsä luona.
Vuodesta 2002 Jontte Valosaari on työskennellyt Länsi-Uudenmaan pelastuslaitoksella palomiehenä. Musikaalinen hän on ollut aina, mutta menestys tuli hänelle itselleenkin yllätyksenä. Hän oli aiemmin esiintynyt muun muassa Cheekin ja Brädin levyillä, kunnes julkaisi vuonna 2014 albuminsa Haastaja (EMI Music). Loppuvuodesta 2012 julkaistusta Jos oisin sun mies -kappaleesta oli tullut hitti jo aiemmin.
– Olen aina pitänyt työstäni palomiehenä ja alusta asti oli selvää, etten luovu siitä.
Mies kiersi maata. Parhaimmillaan viikonloppuna tehtiin viisi keikkaa ja ajettiin 2 500 kilometriä.
– Asiat muuttuivat, kun esikoinen syntyi. Vaikka keikkailu oli hienoa ja nautin joka kerta noustessani lavalle, huomasin kaipaavani kotiin ja rauhaan.
Pihapiirin sivuttaa matalalla lentävät joutsenet. Valosaari haaveilee, että kun maisemaa hallitseva vanha päärakennus on aikanaan purettu, metsään näkee entistä paremmin.
Harrastuksenaan hän myös metsästää, ja tai syödäkseen, sillä riistaruoka pitää talouden pitkälti omavaraisena.
– En tykkää valmisruuista, ja lapsillekin kelpaa riista, hän sanoo.
Maalla ja metsän keskellä asumisen hän kertoo antavan paukkuja arkeen ja jaksamiseen, kun muuten uni maistuu huonosti.
– Jos harmittaa, menen metsään ja istuskelen siellä aikani. Se toimii paljon paremmin kuin baariin bisselle lähteminen.
Uutta musiikkia hän työstää koko ajan. Milloin sitä julkaistaan, Valosaari ei osaa sanoa. Kysyntää ja kysyjiä riittää. Rakennusprojektinsa aikana Valosaari on julkaissut neljä kappaletta. Niistä uusin Sä et tunne mua julkaistiin tammikuussa ja on sanotukseltaan hyvinkin henkilökohtainen. Se kertoo elämästä julkisuuden valokeilassa, lööpeistä ja sensaatiohakuisista otsikoista.
– Ihmiset ovat toisiaan kohtaan ennakkoluuloisia, Valosaari sanoo.
– Ei kannata, hän sanoo ja vetää ylleen vihreän maastoasun. Estradien valokeiloja on vaikea kuvitella taustalle. Hän on kuin kuka tahansa nelikymppinen perheenisä maaliskuisena sunnuntaina.
Takana on 24-tuntinen työvuoro.
– Käyn äkkiä kaupassa ja sitten alan tekemään sähkötöitä, hän kuittaa.