Korona: Kaksi opettajaa avautui Helsingin Uutisille ajatuksistaan.
Ahdistusta, huolta omasta terveydestä ja jaksamisesta. Etä- ja lähiryhmien opettamista yhtäaikaisesti. Tartuntoja. Jatkotartuntoja. Uusia työtehtäviä, joista ei makseta korvausta. Huoli oppilaiden jaksamisesta ja oppimistuloksista. Näin helsinkiläisopettajat kertovat sosiaalisessa mediassa ajatuksistaan korona-aikana.
Malmin peruskoulun kotitalouden opettaja Tapani Ervast tunnistaa kollegoidensa ajatuksia. Ervast toimii myös opettajien luottamusmiehenä.
– Somessa jengi varmaan purkautuu enemmän. Palautetta minulle on tullut suhteellisen vähän. Jonkin verran työssä jaksamisen haasteita on.
Kotitaloutta valinnaisena aineena alakoululaisille sekä yläkoululaisille opettava Ervast kertoo pelkäävänsä tartuntaa.
– Huoli tulee ensimmäisenä mieleen ja terveys sekä se että tartuttaako perheenjäseniä. Sellaista tuliaista ei haluaisi tuoda.
Kotona on avopuolison lisäksi kaksi alle kouluikäistä lasta.
Tällä viikolla koulussa olleiden oppilaiden ryhmästä puolet oli poissa altistumisen tai vapaaehtoisen karanteenin johdosta. Vain seitsemän oppilasta oli paikalla.
Ervast harmittelee tartuntojen hidasta jäljittämistä.
– Tartuntojen jäljittäminen tuntuu olevan melkoista salapoliisityötä. Hienoa jos siinä onnistutaan. Toki harmillisen hidasta tiedon kulku välillä on. Samoin kuin tiedotteet, että edellisellä viikolla koulun tiloissa olleella henkilöllä on sittemmin todettu tartunta.
Malmin peruskoulussa, kuten muissakin helsinkiläiskouluissa tautitapauksia on ollut.
– Tasaisesti koko ajan. Tietääkseni yläkoulussa kukaan luokkakavereista ei ole sairastunut, jos oppilas on.
Yhtäkään altistumisilmoitusta Ervastille itselleen ei ole vielä tullut.
Opettaja kritisoi kaupungin tiedottamista.
– Välillä on sanottu, että päästään takaisin kouluun, sitten että ehkä pääsette ja sitten, että ette kuitenkaan. Ehkä olisi ollut johdonmukaisempaa olla selkeästi pidemmän aikaa etäopetuksessa tai tiedottaa asioista aikaisemmin. Mutta ymmärrän toki, että byrokratia asettaa tiettyjä haasteita.
Muutokset etä- ja lähiopetuksessa aiheuttavat opettajille lisää työtä.
– Opettajan on täytynyt keksiä kaikki uudestaan, mitä oli alunperin suunnitellut. Oman oppiaineen työmäärän suunnittelu on kasvanut valtavasti. Siinä mielessä joutuu tekemään kaksinkertaisen työn.
Yläkoulut siirtyivät Helsingissä maaliskuun alussa jälleen etäkouluun. Alakoulut jatkavat lähiopetuksessa.
Helsingin Opettajien Ammattiyhdistyksen (HOAY) puheenjohtaja Timo Saavalainen kertoo saaneensa opettajilta korona-aikana satoja palautteita viikossa. Yhteydenottojen syyt ovat vaihdelleet.
– Kun tilanne vuosi sitten alkoi, ei ollut valmista suunnitelmaa, miten etäopetukseen siirrytään. Silloin tuli paljon yhteydenottoja siitä, mitkä opettajien vastuut ovat.
Toinen yhteydenottojen suma liittyi etäopetuksesta takaisin lähiopetukseen siirryttäessä ja liittyi karanteenissa olevien oppilaiden opetuksen järjestämiseen eli siihen, ketkä ovat oikeutettuja seuraamaan striimattua opetusta.
– Siitä tuli paljon yhteydenottoja. Ohjeet ovat muuttuneet. Alkuun vain lääkärin määräämään karanteeniin oli velvollisuus järjestää opetuksen striimausta. Nyt myös omaehtoiseen karanteeniin jääville se täytyy järjestää, sanoo Saavalainen, joka kertoo kuulleensa valmisteilla olevista ohjeita ensimmäisen kerran viime viikolla.
– Virallista ohjetta ei ole vielä nähnyt, mutta sellainen saattaa tulla pian.
HOAY:llä on 5 300 jäsentä.
Perusopetusjohtaja Outi Salo toteaa, että kouluille on viime viikolla annettu ohjeita, että vapaaehtoisessa karanteenissa oleville läksyt annetaan Wilman kautta.
– Myös etäopetusta voi antaa. Muuta ohjetta ei ole annettu.
Kysymyksiä Saavalaiselle on tullut myös opettajien rokotuksista, rokotusjärjestyksestä sekä pitkään etäopetuksessa olevien arvioimisen järjestämisestä. Opettajat olleet huolissaan myös omasta jaksamisestaan.
Kruununhaan yläasteella erityisopettajana työskentelevä Kirsi Ihalainen nostaa esille lisätyön määrän, huolen oppimisvajeen paikkaamisesta ja työn turvallisuudesta.
– Työnkuvani vuoksi olen aika lähellä oppilaita. Olisi aika hämmästyttävää, että en sairastuisi. Tartuntariski tulee päivä päivältä lähemmäksi.
Kaikilla erityisen tuen päätöksellä opiskelevilla oppilailla on velvollisuus osallistua lähiopetukseen. Ryhmän koko on maksimissaan kymmenen oppilasta. Ihalainen tietää kollegoita, jotka ovat saaneet tartunnan.
– Kukaan sairastuneista ei ole selvinnyt kovin vähäisillä oireilla. Olisi aika hurjaa, jos itse sairastuisi.
Ihalainen on käynyt koronatestissä noin kymmenen kertaa. Varmuuden vuoksi, koska tautitapauksia on koulussa ollut.
Häntä hirvittää myös jatkotartuntojen hidas jäljittäminen. Vahvistus on tullut tavallisesti noin viikon sisällä.
– Se on kyllä aika pitkä aika ja ristiriitainen juttu. Sinä aikana ehtii tartuttamaan vaikka kuinka monta.
Kouluissa opettajien jaksaminen alkaa Ihalaisen mukaan olla koetuksella.
– Väsyttää ja ahdistaa. Henkilökunta alkaa olla uupunutta ja näköalatonta. Ohjeita tulee nopealla tahdilla ja valtavat määrät. Viime kevään positiivista slogania "kaikki järjestyy" ei oikein arjessa tahdo muistaa.
– Itse pyrin lomalla ihan tarkoituksella unohtamaan työt. Aika moni tekee kuten minä. Tämä on selviytymistaistelua. Tarkoitus on pysyä työkuntoisena. Oikeastaan mihinkään muuhun ei jää aikaa.
Työaikaa kuluu myös oppilaiden perään soittelemiseen.
– Jos oppilasta ei näy, soittelemme perään. Viime keväänä oli huoli, että moni oppilas jättäytyy pois opetuksesta. Kaikkien mukana pitäminen on aikamoista puurtamista. Se huolettaa myös, että miten ihmeessä oppimisvaje saadaan korona jälkeen paikattua.
