"Lopetin lapsena olemisen liian aikaisin" – Joannan, 20, elämä luisui yläasteen alussa alamäkeen: pelastuksena oli luokka, jossa asiat sai oppia omaan tahtiin

Koulutus: Joannan, 20, elämä oli luisua alamäkeen yläasteella.

Joanna sanoo, että on pysynyt opintojen tahdissa, vaikka etäopiskelu on keskittymisvaikeuksista kärsivälle haastavaa. Kotona on enemmän häiriötekijöitä kuin koulun penkillä. Anniina Virtanen
Anniina Virtanen

Anniina Virtanen

Ismo Jaalas ja Kare Ollinen olivat pelastus, kun Joanna oli yläasteella vaarassa pudota opetuksesta kokonaan.

Nyt 20-vuotias Joanna eli tavallisessa hyvässä perheessä, eikä hän ollut kiusattu tai syrjitty. Ala-asteen lopulla Joanna vietti aikaa pari vuotta vanhemman isosiskon ja hänen kaveriporukkansa kanssa.

– Ehkä siksi oli hirveä kiire aikuistua ja päästä maistamaan alkoholia ja tupakkaa. Lopetin lapsena olemisen liian aikaisin, ja ehkä se alkoi oireilla omanlaisena ahdistuksena, Joanna kertoo.

Kapinahenkisyys alkoi näkyä kunnolla yläasteella. Koulu ei kiinnostanut ja hänellä oli myös keskittymisvaikeuksia. Joannalle koulunkäynti oli enemmän vain hengailua ja suunsoittamista opettajille.

– Mieluummin teen käytännössä asioita kuin vain istun paikoillani. Tipuin seiskaluokalla esimeriksi matematiikasta saman tien. En oppinut ensimmäisiä asioita ja sitten mentiin vain eteenpäin, Joanna kuvailee haasteitaan.

Joannan äiti totesi, että jos tyttären tilanne jatkuu siten, ei todennäköisesti koulusta irtoa päättötodistustakaan. Äiti alkoi ajaa sitä, että Joanna pääsisi joustavaan perusopetukseen jo seitsemännellä luokalla, kun se oli aikanaan ollut pelastus myös Joannan isosiskolle.

Ehkä oli hirveä kiire aikuistua.

Jopo-luokkia on ympäri Helsinkiä kaikkiaan neljä, Käpylän, Haagan, Vuoniityn ja Porolahden peruskouluissa. Kaikissa on kaksi kymmenen oppilaan pienryhmää, joiden ohjaajina on kolmen hengen tiimi, jopo-opettajat ja nuoriso-ohjaaja.

Käpylän peruskoulun jopo-opettajat Ismo Jaalas ja Kare Ollinen ovat tehneet työparina töitä yli kymmenen vuotta.

He ovat huolissaan siitä, että tietoisuus jopo-luokista on huonolla tasolla jopa Helsingin kaupungin kasvatus- ja koulutuksen toimialalla.

– Yläkouluissa kuraattorit ja moniammatilliset osaajat haarukoivat, kenelle toiminnallinen luokka voisi olla hyvä. Kun etäkoulut alkoivat, kaikki katosivat omiin koteihinsa työskentelemään, jolloin se prosessi keskeytyi, Ollinen sanoo.

Jopo-luokille kun ei joudu, vaan sinne täytyy hakea ja päästä.

Opettajat Ismo Jaalas ja Kare Ollinen toimivat työparina Käpylän peruskoulussa. Ismo Jaalas

Aluksi Joannaa harmitti, että kaverit jäävät Pakilan kouluun ja hän siirtyy ”erityisluokalle” Arabian peruskouluun, jossa jopo-luokka silloin oli.

– Aluksi tuli ulkopuolinen olo, kun minut siirretään "vammaisluokalle". Näin sen silloin ajattelin ja myöhemminkin siitä heitettiin kavereiden kanssa läppää, Joanna sanoo.

Se herätti Joannan kavereissa myös katkeruutta, sillä jopolla opiskelu on rennompaa. Aluksi Joanna menikin jopolle sillä asenteella, että siellä ei tarvitse tehdä niin paljon töitä. Lopulta kuitenkin kävi selväksi, että tehtäviä on tehtävä ja paikalla on oltava, jotta koulu etenee.

Hän kiittelee opettajiaan Ollista ja Jaalasta sekä silloista nuoriso-ohjaajaansa, jotka jaksoivat soittaa perään, jos häntä ei näkynyt koulussa.

– Yläasteella opettajien suunnasta tuli sellaista viestiä, että sinusta ei ikinä tule mitään ja et varmaan ikinä valmistu, Joanna muistelee aikaa ennen jopoa.

Joannalla on koko ajan ollut hyvät välit vanhempiinsa, mutta pikkuhiljaa hekin alkoivat väsyä tilanteeseen

– Jopolla minulle jankattiin vuosi, että ”perhana, mehän tehdään sinusta kunnon kansalainen”. Jopolla olivat ainoat ihmiset, jotka luottivat ja jaksoivat uskoa minuun.

Vielä kahdeksannella luokalla Joanna laitettiin leirikoulusta kotiin, koska hän oli niin hankala. Yhdeksännellä luokalla hän heräsi omaan tilanteeseensa, ettei näin voi jatkua.

Jopon työssäoppimisjaksojen kautta Joannalle alkoi löytyä oma suunta sosiaali- ja terveysalalta.

– Tein monia harjoitteluita päiväkodeissa, ala-asteilla, vanhusten päivätoimintayksikössä. Niissä heräsi auttamisen halu.

Nyt Joanna opiskelee Diakin ammattikorkeakoulussa sairaanhoitajaksi.

Myöhemmissä opinnoissaan Joanna on hyödyntänyt paljon erilaisia tukiryhmiä, etenkin nyt, kun opintoja on täytynyt suorittaa etänä. Esimerkiksi matematiikan tukiryhmät ovat olleet Joannalle suuri apu.

Joannan mielestä peruskoulussa ei oteta tarpeeksi huomioon erilaisia oppijoita. Vilkkaat ja keskittymisvaikeuksien kanssa kamppailevat nuoret tippuvat nopeasti kärryiltä.

Vanhemmallekin oman lapsen vieminen erityisluokalle voi tuottaa häpeää. Joanna kuitenkin muistuttaa, että erityisluokka tai joustava opetus on vain erilainen polku, mutta ei sen huonompi.

– Me ihmiset ollaan kaikki niin erilaisia. Se yksi ja sama polku ei voi sopia kaikille, hän toteaa.

Mikä jopo?

Hakuaika on käynnissä

Joustavaan perusopetukseen, eli jopo-luokalle voi hakea kuluvana kalenterivuonna vähintään 14 vuotta täyttävä 7.–9.-luokkalainen, joka on mahdollisesti jäämässä ilman päättötodistusta tai syrjäytymässä jatkokoulutuksesta.

Hakuaika jopoon on maalis–huhtikuussa, mutta jos vapaita paikkoja jää, niitä voidaan täyttää vielä syksyn ajan jatkuvassa haussa.

Jopo-luokilla oppilaat tekevät opetuspaketteja omaan tahtiin. Opiskeluun kuuluvat myös 5–6 viikon mittaiset työssäoppimisjaksot sekä leirikouluja, joissa oppilaat saavat myös hengähtää.

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut