Välillä naisia katosi – kirja kertoo seksityöntekijöiden rankasta arjesta Aurinkorannikolla: "Halusin pelastaa heidät mutta en voinut tehdä mitään"

Kirja: Vivian tuli Espanjaan kumiveneellä ja maksaa matkaansa myymällä itseään. Kaisa Beltranin ja Helsingin Uutisten valokuvaajan Johanna Erjonsalon kirja kertoo seksityöntekijöiden arjesta Aurinkorannikolla.

Asiakkaat vaativat romanialaiselta Marialta rahoja takaisin ja pahoinpitelivät hänet. Uutuuskirja muistuttaa, ettei ihmiskaupan uhria voi tunnistaa ulkonäön perusteella. Johanna Erjonsalo

Laura Roininen

Valtateiden ja katujen varsilla seisoi vähäpukeisia naisia. Heitä oli kymmeniä, joissain paikoissa jopa satoja.

Kun toimittaja Kaisa Beltran liikkui Espanjassa ensin opiskelijana ja myöhemmin töidensä vuoksi, prostituoitujen näkemistä ei voinut välttää.

Vielä silloin Beltran ei tiennyt, kuinka moni naisista oli kadulla vastoin tahtoaan.

– Ihmiskaupan uhri on samannäköinen ja käyttäytyy samoin kuin nainen, joka myy seksiä vapaaehtoisesti. Ikinä ei voi tietää. Varsinkaan Espanjassa.

Kuvaushetkellä Cintia oli ihmiskaupan uhri. 21-vuotias Cintia myi seksiä nigerialaisten kadulla, kunnes poliisi pääsi häntä myyneen ihmiskaupparenkaan jäljille ja vapautti hänet. Johanna Erjonsalo

Viime viikolla julkaistussa Kadonneet tytöt. Aurinkorannikon seksikaupan uhrit ja haavoittuneet -kirjassa (Atena) kuvataan, kuinka málagalaisella teollisuusalueella sekoittuvat ihmiskauppa, paritus ja vapaaehtoinen seksin myynti.

– On tärkeä näyttää, miten lähellä meidän suomalaisten auringonottopaikkoja tällainen teollisuusalue on, kirjan kuvat ottanut Johanna Erjonsalo sanoo.

Helsinkiläinen Erjonsalo työskentelee valokuvaajana Helsingin Uutisissa ja muissa Mediatalo Keskisuomalaisen lehdissä.

Espanjassa prostituutio on miljoonaluokan bisnes. Seksin ostaminen ja myyminen on laillista, jos siihen ei liity paritusta tai ihmiskauppaa. Prostituoituja arvioidaan olevan 45 000–116 000.

Kirjassa liikutaan pääasiassa kaduilla, salaisissa bordelleissa ja asunnoissa. Moni naisista ajautuu prostituutioon, koska muuta mahdollisuutta ei ole.

Naisia tulee Espanjaan Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Itä-Euroopasta.

Beltran ja Erjonsalo pääsivät lähelle prostituoituja ja ihmiskaupan uhreja toimimalla myös itse avustustyöntekijöinä.

– Olisi ollut typerä seisoa vain tumput suorina, Beltran sanoo.

Kirjassa kerrotaan muun muassa Adrianasta, joka jatkoi työtään kadulla vielä viimeisillään raskaana ollessaan ja Patiencesta, joka lähes hukkui ylittäessään Välimeren.

Vivian kertoo puolestaan maksaneensa matkasta Espanjaan kahden vuoden ajan. Kun velasta oli jäljellä tuhat euroa, Vivian sai kuulla, ettei kirjapitoa ole tehty ja maksaminen olisi aloitettava alusta.

Kaisa Beltran ja Johanna Erjonsalo näkivät lomaparatiisin pimeän puolen Espanjassa. Jetro Stavén

Välillä kadulla tutuksi tulleita naisia katosi, eikä heitä enää koskaan näkynyt.

Beltranille rankkoja olivat esimerkiksi päivät, jolloin kadulla tapasi nuoria, vasta työnsä aloittaneita naisia.

– En voinut, ehkä halunnutkaan ottaa asioita kylmästi, vaan olin sydämellä mukana.

Myös Erjonsalo koki välillä voimattomuuden tunteita.

– Halusin pelastaa naiset, mutta en voinut tehdä mitään. Toisaalta koen, että kertoessani heidän tarinaansa teen paljon enemmän kuin moni muu.

Erjonsalo tiesi alusta lähtien, että aiheen valokuvaaminen olisi vaikeaa. Jos hän sai luvan kuvan ottamiselle, täytyi toimia nopeasti.

– Aikaa saattoi olla vain minuutti. Tämä on autenttista kuvajournalismia, sillä kuvissa on juuri sitä, mitä näin.

Kommentoi

Mainos: Vantaan kaupunki

Vaihda vapaalle ja tule Vantaalle – täällä on kaikki!

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut