Kirjailija Pauliina Susi kokosi salamyhkäisen ammattikunnan tarinoita – "Useimmat jutut olivat enemmän hilpeitä kuin ankeita"

Kirja: Pauliina Susi kokosi salamyhkäisen ammattikunnan tarinoita.

Pauliina Susi kirjoitti tietokirjan yksityisetsivistä. – Useimmat etsivien kertomat jutut olivat enemmän hilpeitä kuin ankeita. Sami Kuusivirta

Armi Suojanen

Usein on kyse jostain tragediasta, jos tarvitaan yksityisetsivää, kiteyttää Vantaan Jokivarressa asuva kirjailija Pauliina Susi.

– On surua, murhetta ja huolta. Etsivä voi kuitenkin auttaa asiakastaan tämän ongelmissa.

Susi haastatteli 14 yksityisetsivää ja perehtyi heidän salamyhkäiseen ammattiinsa, josta syntyi Yksityisetsivä - varjo kannoillasi -tietokirja. Kirjan eri-ikäiset etsivät kertaavat mielenkiintoisimpia, jännittävimpiä ja huvittavimpia toimeksiantojaan 1970-luvulta näihin päiviin asti.

– Useimmat etsivien kertomat jutut olivat enemmän hilpeitä kuin ankeita.

Yksityisetsivien toimeksiannot ovat monipuolisia. Vanhemmat voivat pyytää etsimään kadonnutta aikuista lastaan ja työnantaja hankkimaan varmistuksen epäilylle, että työntekijä varastaa. Uusimmat toimeksiannot koskevat usein nettirikollisuutta, digihuijauksia.

Auervaarojen huiputusyritykset eivät ole kadonneet minnekään, mutta ne ovat siirtyneet osin nettiin. Klassikko on myös vakuutuspetoksen epäily.

– Firmatkin työllistävät yksityisetsiviä ja tapauksissa liikkuvat usein isot rahat, Susi kertoo.

Uutta on se, että tosi-tv-sarjat selvityttävät yksityisetsivillä kilpailijoidensa taustoja ja luonnetta ennen sarjan aloitusta.

Monet etsivät kuvasivat itseään tiedonhakijoiksi.

– Minua yllätti, miten paljon yksityisetsivät tekevät tutkimusta ja selvittelyä ennen kuin asioissa käännytään poliisin puoleen, Susi sanoo.

Tiedonhankintakyvyn lisäksi yksityisetsivän on tärkeää omata hyvät sosiaaliset taidot.

– On tultava toimeen monenlaisten ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa, osattava kysellä ja kuunnella. On oltava kiinnostunut ihmisistä.

Yksityisetsivän työ on myös luottamuksellista.

– Asiakkaan pitää voida luottaa, että asiat pysyvät salassa. Eikä asiakkaita paljastettu kirjaakaan tehdessä, Susi vakuuttaa.

Yksityisetsivät voivat välillä olla myös ”keittiöpsykologeina”, sillä toimeksiannoissa voidaan käsitellä hyvinkin arkoja ja henkilökohtaisia asioita, kuten sitä, että etärakas yrittää huijata rahaa.

Elokuvissa ja tv-sarjoissa salapoliisit kyttäävät jotain kohdetta pitkiä aikoja ja se on totta oikeastikin.

– He voivat istua tuntikausia autossa tekemättä mitään.

Susi sanoo, että harva nuorista jaksaa tuijottaa yhtä paikkaa, joten suuri osa yksityisetsivistä on keski-ikäisiä tai sitä vanhempia. Ja koska työ on keikkaluonteista ja liikkeelle pitää voida lähteä nopeasti, moni tekee myös jotain muuta työtä.

– Yksityisetsivän työ voisi sopia sivutoimena freelancerille, vaikkapa toimittajalle tai lentoemännälle, Susi pohtii.

Yksityisetsiväksi ei ole vakiintunutta koulutusta, mutta yksityisiä kursseja pidetään. Susi kertoo, että alalla olisi töitä ja varsinkin naisia toivotaan töihin.

– Moniin tilanteisiin naisen on luontevampi mennä, kuten vaikkapa seurata jututtamaan naispuolista kohdetta ravintolan naistenhuoneeseen. Naiselle voi olla myös miehen joskus helpompi puhua.

Etsivät saattavat myös kulkea pareittain, koska naisen läsnäolo saattaa vähentää kohteen mahdollista aggressiivisuutta.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut