Helsinkiläiset sukeltajat löysivät merenpohjasta aiemmin tuntemattoman hylyn – "Olin lähdössä jo pois, kun huomasin..."

Loviisanlahden itärannan poukamasta löytyneen hylyn ikä ja tarina on toistaiseksi vielä tuntematon. Hylky paikallistettiin Jussi Rekolan viistokaikuluotaimella jo vuoden 2019 kesällä ja helsinkiläisen Urheilusukeltajat ry:n kolme sukeltajaa kävi kevätjäillä dokumentoimassa ja kuvaamassa hylkyä.

Hylyn löytyminen oli melkoinen onnenkantamoinen. Rekola kertoi tulleensa veneellä Loviisaan elokuussa 2019, ja yöpyneensä Laivasillalla. Rannassa he tapasivat sattumalta vaimon entisen työkaverin, jolla on mökki Loviisanlahdella.

Puheeksi tuli Pirunpohjaan 27.3.1942 pudonnut, Suursaaren taistelulennolle osallistunut Suomen ilmavoimien Bristol Blenheim Mk.1 -pommikone.

– Kiinnostuin tapauksesta ja lähdin myöhemmin syyskuussa pienemmällä veneellä viistokaikuluotaimen kanssa paikalle katsomaan olisiko lentokoneesta mitään osia meressä.

– Ajelin poukamassa jonkin aikaan, mutta mitään ei ensin löytynyt. Olin lähdössä jo pois, kun huomasin, että luotain näytti kuvaa pohjassa olevasta hylystä, Jussi Rekola kuvailee. Hylyn tarkka sijainti on N60 25.888 ja E026 17.035.

Rekola arvioi, että hylyn pituus on noin 13-15 metriä ja leveys noin 5-6 metriä. Hylky on hänen mukaansa pahasti hajonnut, mutta laivan muoto on silti selvästi havaittavissa.

Olin jo lähdössä pois, kun viistokaikuun tuli kuva hylystä.

Jussi Rekola, hylyn löytäjä

– Itse arvelen, että hylky saattaa olla esimerkiksi Svartholman aluksia Krimin sodan ajoilta, jolloin linnoituksia räjäytettiin sekä laivoja poltettiin ja upotettiin, Rekola pohtii. Pirunpohjan pohjassa on hänen mukaansa runsaasti uppotukkeja. Alueella on aikanaan toiminut puutavaran lastauspaikka.

Hylyn löytöpaikka sijaitsee noin 300 metrin päässä paikasta, jossa Blenheim -pommikone putosi 27.3.1942. Rekola näytti viistokaikuluotaimen kuvia sukeltajakavereilleen, jotka kiinnostuivat hylystä.

– Kun näimme viistokaikuluotaimen kuvat hylystä, niin päätimme, että tuolla on päästävä sukeltamaan. Loviisanlahti on erityisesti kesäisin niin samea, että päätimme, että sukellukset tehdään jäältä, mutta vuoden 2020 talvena ei ollutkaan jäätä, joten operaatio siirtyi tälle talvelle, kertoi sukeltaja Jaakko Virkkala.

– Pintavesi oli nytkin sameaa, mutta näkyvyys parani lähempänä pohjaa, joka oli noin 4 metriä avannon alapuolella. Ei näkyvyys mitään spektaakkelia silti ollut, Virkkala totesi.

Hylky on Virkkalan mukaan hajonnut, mutta pohjamudasta nousee noin 1,5 metriä keulakaarta sekä kyljen kaaripuita. Takila on irronnut muusta hylystä.

Hylyssä oleva tiilikasa tekee siitä erityisen mielenkiintoisen.

Maija Matikka, intendentti

Keskikannen kohdalla on paljon rojua sekä iso pyöreähkö kasa tiiliä. Paikalla on Virkkalan mukaan mahdollisesti ollut tiilihella tai muu tulisija.

– Kun näkyvyys on metrin luokkaa, niin kokonaisuuden hahmottaminen on ehkä vaikeaa, mutta viistokaikuluotaimen kuvista saa paremman käsityksen, että hylky se on, eikä sekalainen kasa rojua, Virkkala sanoo.

Sukellusryhmä kertoo ilmoittaneensa hylkylöydöstä merimuseolle, joka on pyytänyt tekemään havainnoista hylkyraportin.

Intendentti Maija Matikka museovirastosta pitää Pirunpohjan hylkylöytyä kiinnostavana.

– Hylyssä oleva tiilikasa tekee siitä mielenkiintoisen, ja tulemme tekemään paikalla kenttätutkimuksia. Meidän intressissä on selvittää hylyn ikä, ja se tapahtuu yleensä ottamalla kairausnäytteet aluksen puuosista, Matikka kertoi.

Pirunpohjan hylky ja sen tarkka sijainti ilmoitetaan myös verkossa julkaistavaan hylkyrekisteriin. Hylkyrekisteriin on merkitty ennen Pirunpohjan hylkyä yhteensä 12 hylkyä Svartholman ja Loviisanlahden pohjukan välillä.

Juttua muokattu 26.4. Poistettu otsikosta sana sotahylky. Hylyn alkuperä ei ole selvillä.