Huomattavan monet lapset saavat verkossa yhteydenottoja aikuisilta. Osa saa seksuaalissävytteisiä viestejä viikoittain.
Tuore selvitys kertoo lasten ja nuorten aikuisilta saamista yhteydenotoista eli groomingista, joka on alati laajeneva ongelma. Selvityksen on tehnyt Pelastakaa Lapset -järjestö.
Suomessa tehdyn selvityksen mukaan 62 prosenttia lapsista kertoi, että heihin on ollut netin välityksellä yhteydessä henkilö, jonka he tiesivät tai epäilivät olleen aikuinen tai lasta vähintään viisi vuotta vanhempi.
Eniten yhteydenottoja saivat tytöt ja lapset, jotka eivät kyselyssä halunneet määritellä sukupuoltaan.
Seksuaalissävytteisiä viestejä sai viikoittain 17 prosenttia lapsista ja vähintään kerran kuukaudessa 29 prosenttia.
Tytöt saivat poikia useammin seksuaalissävytteisiä yhteydenottoja aikuisilta.
Valtaosa eli 73 prosenttia lapsista koki tunnistavansa tekijän, joka pyrkii houkuttelemaan lasta seksuaalisiin tarkoituksiin netissä.
Kyselyyn vastasi viime helmi-maaliskuussa 1 762 lasta, jotka tavoitettiin koulun ja sosiaalisen median eri kanavien kautta. Iältään he ovat 11-17 -vuotiaita.
– Selvitys on ainutlaatuinen, sillä lasten näkemystä, ymmärrystä ja kokemusta groomingista ja sen tekijöistä ei ole vastaavalla tavalla aikaisemmin selvitetty, toteaa Pelastakaa Lapset ry:n erityisasiantuntija Tanja Simola tiedotteessa.
Grooming-tilanteen lapset kertoivat tunnistavansa erityisesti silloin, kun siihen liittyi seksuaalissävytteisiä elementtejä, kuten kuvien pyytämistä tai seksuaalissävytteisiä viestejä.
Lapset eivät tunnistaneet kehumista, yhteystietojen pyytämistä tai tekijän pyrkimystä ystävyyssuhteeseen lapsen kanssa yhtä selvästi vahingolliseksi teoksi.
Puolet lapsista koki luontevaksi aloittaa keskustelu vieraan henkilön kanssa netissä.
– Lapset kertoivat aloittaneensa viestittelyn aikuisen kanssa netissä sen vuoksi, että heillä oli tylsää ja he olivat uteliaita. Lapset tarvitsevat tietoa ja aikuisen tukea pystyäkseen suojautumaan netissä entistä paremmin, sanoo Simola.
Kontakteista ei seurannut mitään erityistä, koki 72 prosenttia lapsista. Osalle lapsista kokemus oli aiheuttanut ahdistuneisuutta, alakuloisuutta ja masennusta.
Pieni osa lapsista koki, että heitä oli syytetty tapahtuneesta.
Suurin osa lapsista oli kertonut kokemuksistaan jollekin ystävälle. Kolmasosa ei ollut kertonut yhteydenotoista kenellekään. Vain 12 prosenttia oli kertonut asiasta viranomaiselle.
Kaksi kolmasosaa lapsista ei pitänyt asiaa niin vakavana, että siitä olisi tarvinnut kertoa. Lähes puolet heistä ei uskonut, että kertominen olisi auttanut. Osassa tapauksista lapset olivat kertoneet kokemuksistaan aikuisille vasta, kun joku aikuinen oli asiasta kysynyt.
– Nämä luvut ovat huolestuttavia. Meidän aikuisten on välitettävä lapsille tietoa ja ymmärrystä siitä, että kun lasta huolestuttaa ja epäilyttää jokin, tulee siitä aina kertoa luotettavalle aikuiselle. On aikuisen vastuulla kysyä lapselta, mitä lapsi tekee netissä ja millaisia nettikokemuksia hänellä on, sanoo Simola.