Asukasvastustus sai helsinkiläisjuoksijat järjestämään pienen porukan epävirallisia kisoja – "Niissä juostaan autojen seassa jokainen vähän omalla vastuullaan"

Liikunta: Siinä missä New Yorkissa ja Lontoossa juoksijat ottavat kaupunkitilaa haltuun ja saattavat suunnata juoksuvaatteissa ravintolaan, suomalaiset usein juoksevat pururadoilla piilossa katseilta. Kulttuuri on kuitenkin nyt muuttumassa Helsingissäkin.

Joonas Laurilan mielestä juoksu on hedonistinen laji, johon on helppo yhdistää muita nautintoja, kuten ruoka- ja juomakulttuuria. Yhteisöllisyyttä juoksuun tuovat arvot, jotka näkyvät esimerkiksi ploggingissa eli roskajuoksussa. Milena Raappana

Milena Raappana

Suomessa on erilaisia juoksuyhteisöjä, mutta skene tulee muuta maailmaa jäljessä. Näin tuumaa pitkän linjan juoksija ja entinen juoksuvalmentaja Joonas Laurila, joka avasi viime lokakuussa Vallilaan Teollisuuskadulle Tempo-nimisen juoksukaupan.

Helsingissä juoksuryhmät ovat Laurilan mukaan olleet pitkään tavoiteorientoituneita itsensä kehittämisen ja kilpailujen suhteen, mutta viime vuosina tässä on tullut muutosta.

– Viimeisen viiden vuoden aikana tänne on putkahdellut sellaisia porukoita, joissa itsekin olen ollut mukana, ettei puolimaratonille tai maratonille osallistuminen ole itseisarvo, jotta voi kutsua itseään juoksijaksi. On porukkaa, jotka juoksevat kerran viikossa ryhmälenkin ja that’s it, Laurila sanoo.

Kruununhaassa asuva Nina, 48, jäi koukkuun yöllisiin kilometrien lenkkeihin ja juoksee myös työmatkansa – "Helsinki on ihana pimeällä tai kesäöisin"

Tempo-myymälän tavoitteena on koota intohimoisia juoksijoita yhteen ja luoda uutta suomalaista juoksukulttuuria, joka seuraa muun maailman esimerkkiä.

Siinä missä New Yorkissa, Berliinissä, Pariisissa ja Lontoossa juoksijat ottavat kaupunkitilaa haltuun ja saattavat suoraan lenkin tehtyään suunnata juoksuvaatteissa ravintolaan syömään, suomalaiset usein juoksevat metsäisillä pururadoilla piilossa katseilta.

Tähän vaikuttaa Laurilan mukaan esimerkiksi vaatetus, jossa trendiksi perinteisten teknisten trikoiden sijaan ovat nousseet urbaanimmat ja osaksi arkea istuvat vaatteet ja kengät.

Kaikki vain kokoontuvat johonkin, lähdetään juoksemaan ja nopein voittaa.

Juoksuvaatteet istuvat nykyään osaksi muuta vaatepartta. Milena Raappana

Myös juoksijoiden omalla ajatusmaailmalla on tärkeä rooli.

– Se ei vaadi kaupungilta hirveästi liikkeitä, vaan se on enemmänkin meistä juoksijoista kiinni, miten miellämme juoksuympäristön. Pitää ymmärtää oikeutus, että mekin voimme juosta ydinkeskustassa, Laurila tähdentää.

Laurila kertoo, että ydinkeskustassa kilpailuiden järjestäminen ei onnistu, sillä monet asukasyhdistykset ovat kieltäneet esimerkiksi meluhaittojen takia kisaamisen tietyillä kaduilla.

Juoksua harrastava äiti harjoitteli liikaa ja väsyi – Sitten hän oivalsi, miten kiireinen arki ja tavoitteellinen harjoittelu kannattaa yhdistää

Vastatrendiksi niin maailmalla kuin Suomessa ovat nousseet pienen porukan epäviralliset juoksukisat, joita Laurilan luotsaama Unbowed Rnnng -ryhmä järjestää.

– Niissä ei ole mitään ajanottoja ja numerolappuja. Kaikki vain kokoontuvat johonkin, lähdetään juoksemaan ja nopein voittaa. Ne ovat maailmalla tosi trendikkäitä. Niissä juostaan autojen seassa jokainen vähän omalla vastuullaan.

– Aika turvallista se yleensä on, kun ajat ovat usein kymmenen aikaan illalla, mutta jokainen saa itse päättää, juokseeko päin punaisia vai odottaako vihreitä. Tällainen on pikku hiljaa rantautumassa tännekin, Laurila jatkaa.

Euroopan toiseksi nopein nainen asuu Mellunmäessä – kiinnitti naapureiden huomion jo pihapeleissä

Laurila itse tykkää juosta esimerkiksi Kalliossa hyvän porukan kesken. Kaupungissa lenkkeily auttaa havannoimaan ympäristöä aivan uudella tavalla ja samalla voi bongata esimerkiksi uusia ravintoloita.

– Esimerkiksi Helsinki Social Runners on avoin ryhmä, jossa puheet pidetään tarvittaessa englanniksi. Sinne on tullut mukaan todella paljon ulkomaalaisia, joille juokseminen on täydellinen tapa ottaa kaupunkia haltuun ja löytää samankaltaisia ihmisiä.

Laurilan mieleenpainuvin juoksumuisto on Bostonin maratonilta vuonna 2014.

Monipäiväinen spektaakkeli on hänen mukaansa hyvä esimerkki siitä, miten koko kaupunki elää ja hengittää yhtä tapahtumaa, jonka sisällä on mikrotapahtumia.

Merja Karhula, 60, ja Pia Karhula, 61, ovat yhdistäneet ulkomaanreissuillaan sujuvasti jalkapallon, maratonin ja oopperan – "Otteluissa on ollut hieno tunnelma ja kollektiivinen ilo"

Laurilan mielestä Helsingin ja kaupunkilaisten pitäisi miettiä, miten samanlaista kulttuuria voitaisiin luoda myös Suomen pääkaupunkiin.

– Miljoona ihmistä katsoo sitä. Kun olet ylittänyt maaliviivan ja pääset hiljaiseen hotellihuoneeseen, korvat tinnittävät, koska siellä on niin kova huuto molemmilla puolilla. Siinä on niin paljon opittavaa täällä. Bostonissakaan ei juosta kauheasti ydinkeskustassa, mutta silti ihmiset tulevat kannustamaan.

Triathlonista tuli 35–55-vuotiaiden trendilaji – Suomesta puuttuu silti yksi tärkeä asia

Helsinkiläisen kuntosaliyrittäjän avoin kirje päättäjille: "Meillä on ollut 1 altistuminen, josta ei syntynyt tartuntoja – en ymmärrä mistä meitä rangaistaan"

Suomen penkkipunnerruksen ykkönen treenaa ahdistuksen takia nyt omassa olohuoneessaan – Emmeth Törrönen, 23, kokee että lajiliitto on sysännyt hänet sivuraiteelle

Takavuosien juoksutähti Tommy Ekblom auttaa nyt kuntoilijoita – "Ryhmässä juokseminen antaa hyvän kannustimen monelle"

Joonaksen menopeli saa vastaantulijat hymyilemään ja tsemppaamaan – "Sellaista ei koe esimerkiksi juoksulenkeillä"

Kommentoi

Mitä tunnetta artikkeli sinussa herättää? Ilmaisemalla tunteesi näet toisten reaktiot.

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut