Virolaisuus: Ruokakaupan kysyntä jaksaa yllättää.
Johan sitä oli odotettu. Pariin vuoteen Pikku Huopalahdessa ei ole ollut virolaista ruokakauppaa, vaikka alueen asujaimistossa ja lähiseudun työpaikoilla on paljon virolaisia, muita baltteja ja venäläisiä.
Uutta väriä kadunkulman elämään ratikka kympin pysäkillä Kytösuontiellä toi runsas kaksi viikkoa sitten avattu uusi Virolainen ruokakauppa.
Täältä löytää makuja, johon myös kantasuomalaiset ovat tottuneet Viron-matkoillaan ja Kaapelitehtaan jokavuotisilla Martin markkinoilla, jotka jäivät viime syksynä väliin koronan takia.
Liikeidea lähtikin koronasta, mutta korona myös viivästytti avaamista, koska esimerkiksi pankki- ja muuta byrokratiaa pitää käydä hoitamassa myös henkilökohtaisesti.
Äitinsä omistamaa yksityistä kauppaa hoitava Küllike Seppik on asunut Suomessa 12 vuotta. Kotoisin hän Pärnusta ja kertoo lapsena haaveilleensa – monen muun tavoin – omasta kaupasta.
– Minusta on mukava olla ihmisten kanssa tekemisissä, hän sanoo.
Hän kuuntelee asiakkaitaan tarkalla korvalla. Parissa viikossa onkin kertynyt korttelitoivomuksia, joita sitä mukaa täytetään kaksi kertaa viikossa saapuvissa kuormissa.
Osalle tuotteista on löytynyt kanta-asiakkaatkin, kuten 3 kopeekan kaljalle. Sanottakoon, että se on vain kotikaljaa, mutta isossa pullossa. Alkoholipitoisia juomia Seppik ei ole vielä ottanut valikoimiinsa.
Tuotteet hän tilaa Kaupmees-nimisestä tukusta Tallinnasta. Sen omistaa suomalainen Transmeri Group. 90-vuotiaan perheyhtiön takaa löytyvät Didrichsenit, jotka tunnetaan nimeään kantavasta taidemuseosta.
Valikoima näyttää siltä kuin oltaisiin ulkomailla, vaikka monia virolaisia elintarvikkeita on saanut pitkään Suomestakin. Ei aivan kaikkea.
Kuten luumunektaria, Seppik kaivaa esimerkin hyllystä. Myös kirsikalla maustetut mehut ja jogurtit ovat olleet meillä vähemmän tarjolla. Kirsikkaolutta on kyselty ja sitä tulee aluksi alkoholittomana.
Mutta mistä tunnistaa virolaisen ruokakaupan asiakkaan? Vastaus kertoo maku- ja kulttuurieroista sekä kaipuusta lapsuuteen tai matkoille.
Virolaiset tulevat ostamaan smetanaa, majoneesia, puoli- ja täyssavumakkaroista, rahkaa ja kakkuja. Pelmenit yhdistävät virolaisia ja venäläisiä ostajia.
Venäläisten herkkua on niin ikään smetana, mutta erityisesti auringonkukansiemenet.
Oikeita suolakurkkuja kysyvät niin venäläiset, virolaiset kuin suomalaiset.
Sitten on erikoisryhmä, joita Seppik kutsuu sydämellisesti mummoiksi ja lisää, että rakastaa mummoja!
– Hapankaali. Makeiset, kuten Kalevin keksit. Vana Tallinn -marsipaani. Saarenmaalaiset tuotteet.
Siinä mummojen suosikit.
Martin markkinoilta omaksuttuja erikoistuotteita, kuten tulista Põltsamaan sinappia ja armenilaistyylisiä savujuustolettejä, kysyy aina joku.
Kun Seppik kuulee, että Ville Haapasalon hatsapurien salaisuus oli Virosta tuotu georgialaistyylinen sulguni-juusto, hän lupaa selvittää, saako sitä.
Siitä lähti taas yksi korttelitoive.
