Helsingissä on vallalla tiivistämisvimma, jossa kaupunkiympäristön laatu on unohtunut, ja ollaan valmiita hävittämään arvokkaita kulttuuriympäristöjä ja viheralueita. Tiivistämistä ajavat tietyt pienet piirit, ja sitä puolustellaan päästöjen vähentämisellä, vaikka korkean rakentamisen osalta käy päinvastoin. Näin sanoo arkkitehti ja tekniikan tohtori Harri Hautajärvi.
Maankäyttöpolitiikkaa ja kaupunkisuunnittelua on Hautajärven mukaan luovutettu Helsingissä viime vuosina yhä enemmän rakennusyhtiöille ja pääomasijoittajille.
– Asukkaiden tarpeet, kulttuuriympäristön arvot ja yhteinen etu jäävät toissijaisiksi, minkä voi nähdä etenkin viimeaikaisista ja tulevista suurista hankkeista. Sijoittajien tavoitteena ei ole tietenkään edistää yhteistä etua vaan liiketaloudellista voittoaan.
Hankkeiden toteuttamiseen tarvitaan sijoittajia, mutta kaupunkisuunnittelu sen sijaan pitäisi Hautajärven mielestä palauttaa yhteistä etua edistäväksi asiaksi. Siihen näyttäisikin nyt löytyvän kaupunkilaisten tahtotilaa.
– Elielinaukion umpeen rakentaminen näyttää viimeistään avanneen kaupunkilaisten silmät, Hautajärvi huomauttaa.
Asuntorakentamisessa sijoittajien valta-asema vain nostaa asumisen hintaa ja heikentää sen laatua.
Se olisi yksi hyvä malli Helsingin rakentamiselle.
– Mitä pienempiä yksiöitä rakennetaan, sitä suuremman vuokra- tai myyntituoton sijoittaja saa. Vuokrat voidaan ylihinnoitella, sillä niitä rahoitetaan Kelan myöntämillä asumistuilla, joihin kuluu valtavia summia. Verovarojen valuminen asuntosijoittajille ja ulkomaisille sijoitusyhtiöille kuvastaa asuntopolitiikan puutetta, Hautajärvi sanoo.
– On rakennettu paljon korkeita, runkosyvyydeltään paksuja kerrostaloja kuilumaisine, varjoisine sisäpihoineen ja pienine asuntoineen, joissa on ikkunat usein vastapäiseen seinään. On tehty jopa ikkunattomia makuuhuoneita. Näitä ratkaisuja perustellaan kohtuuhintaisten asuntojen tarpeella, mutta asumisen hinnoissa ei ole näkynyt muutosta alaspäin.
– Arkkitehtien pitäisi nyt saada käyttää luovuuttaan ja kehittää uudenlaisia, parempia ratkaisuja Helsinkiin, ilman että rakennetaan liian massiivisesti ja korkeasti, Hautajärvi jatkaa.
Hautajärven mukaan esimerkiksi Pasilaan suunnitellut pilvenpiirtäjät muuttavat Helsingin merellisen kansallismaiseman kirkontorneineen lopullisesti. Pasilan korkein talo olisi yli 200-metrinen (HU 23.–24.1.).
– Haittoihin kuuluvat myös tornien langettamat pitkät varjot ja katutason tuulisuuden huomattava lisääntyminen, sanoo Hautajärvi, jonka mukaan tornimetsä aiheuttaa epäinhimillisen ympäristön katutasoon.
– Kaiken lisäksi korkea rakentaminen kiihdyttää ilmastonmuutosta, sillä tornien rakentamisen, ylläpidon, käytön ja korjaamisen kulut ja ilmastopäästöt ovat tavallista huomattavasti suuremmat.
Hautajärvi pitää hyvinä ratkaisuina esimerkiksi Töölön isoja, avoimia kortteleita – joiden sisäpihoja tosin on aidattu alkuperäisen idean vastaisesti.
Myös Vallilan Apinalinnaksi kutsutusta suurkorttelista, jossa on Suomen ellei Pohjoismaiden suurin sisäpiha, voisi ottaa esimerkkiä.
– Se olisi yksi hyvä malli tulevan Helsingin rakentamiselle, toki tämän päivän arkkitehtuurilla. Mallia voitaisiin ottaa myös vanhoista puutarhakaupunginosista.
Lisäksi metropolialuetta tulisi kehittää kokonaisuutena, eikä yrittää ahtaa 250 000 uutta asukasta Helsingin rajojen sisään, kuten yleiskaavassa vuoteen 2050 mennessä on suunniteltu.
Yksiö 490 e/kk: Yli 100 uutta vuokra-asuntoa valmistui Helsinkiin – 3000 hakemusta