Kirjat: Antti Tuurin työn alla on kenraalin elämäkerta.
Kirjailija Antti Tuurin, 76, työhuoneella on käynnissä tekemisen meininki.
Pieni yksiö Sörnäisissä on parhaillaan täynnä jääkärikenraali Paavo Talvelan (1897–1973) elämään liittyviä asiakirjoja. Työn alla on jo kolmas Talvelaan liittyvä elämäkerta, joka ilmestyy Siltalan kustantamana ensi syksynä.
Kustantaja otti yhteyttä Tuuriin saatuaan Kulosaaresta haltuunsa aarrearkullisen verran Talvelaan liittyviä asiakirjoja.
– Talvelasta löytyi siitä materiaalista kokonaan uusia asioita, mitä lukijat eivät ole ennen tienneet, Tuuri kartoo.
– Selvisi muun muassa se, että hänellä oli avioton tytär, josta ei tiedetty aiemmin, Tuuri paljastaa.
Talvela on Tuurin näkökulmasta katsottuna muutenkin mielenkiintoinen hahmo: hän yleni 21-vuotiaana majuriksi – ja talvisodassa hänen johtamanaan saavutettiin puna-armeijasta tärkeä torjuntavoitto.
– Minun mielestäni Talvela oli liian älykäs mies armeijaan. Siksi hän turhautui huolimatta siitä, että hän oli todella järjestelykykyinen organisaattori.
Vaikka elämäkerrat ovat Tuurin ominta aluetta, hänet tunnetaan silti ennen kaikkea Pohjanmaa-aiheisista kirjoistaan.
Lakeudelta ovat lähtöisin muun muassa Talvisota-elokuvan ainekset. Se ja Rukajärven tie -elokuva ankkuroi Tuurin lopullisesti suomalaisten sydämiin sotahistorian kuvaajana.
– Minua ei niinkään kiinnosta se, mitä liikkeitä joukko-osastot tekivät sodassa, vaan se, miten ihmiset käyttäytyvät poikkeustilanteessa.
Työteliäs kirjailija uurastaa työpäiviään insinöörin tarkkuudella: aamupäivät kuluvat kirjoittamisen parissa, mutta iltapäivisin Tuuri viettää vapaa-aikaa.
– Kyllä kirjailijan työ vaatii ennen kaikkea kurinalaisuutta. Kun pitää saada aikaan 400-sivuinen kirja, en jaksa uskoa, että se syntyisi pelkästään inspiraation perään haikailemalla, Tuuri myöntää.
– Olen aina tottunut lähtemään työhön – ja siksi oma työhuone täällä Sörnäisissä on ollut minulle tärkeä paikka.
Uuttera tekeminen on myös tuottanut erinomaista tulosta: Otava on vuosien varrella myynyt Tuurin kirjoja huikeat 1,2 miljoonaa kappaletta.
Työhuoneessaan Tuuri on ahertanut näiden menestysteosten parissa vuodesta 1983 lähtien.
– Silloin ostin tämän tilan tuntemattomalta kapellimestarilta nimeltä Esa-Pekka Salonen. No, seuraavana vuonna hän ei sitten enää ollutkaan niin tuntematon, Tuuri naurahtaa.
Tuurin työhuoneen ikkunasta näkyy divari, jonne helsinkiläiset kantavat myyntiin sananmukaisesti lukemattomia kirjojaan.
– Kyllä suomalaisten tapa lukea kirjallisuutta on muuttunut viime vuosien aikana valtavasti.
– Käyn mielelläni antikvariaateissa asiakkaana. Kirjat ovat jo esineinä kauniita, puhumattakaan niiden kansien välissä olevasta tekstistä, Tuuri pohtii.