Helsingissä on enää muutama snägäri tai snagari. Kuten haluatte.
Jaska, Ooppera, Mäkelänkatu, Fifis...
Mitä kuuluu nakkikioskille?
Tukkukauppiaan näkökulmasta asiaa katsova toimitusjohtaja Asmo Votkin sanoo: Taitaa olla enemmän niitä liikkuvia kuin kiinteitä paikkoja.
Toista on vaikka Berliinissä. Kenellekään ei tulisi mieleen häätää tätä klassikkoa, joka sijaitsee karusti rautatiesillan alla: Berliinissä sodanjälkeisessä mausteiden pulassa syntynyt katuruoka.
Keksijänä pidetään kioskinpitäjä Herta Heuweria. Nyt Saksassa syödään vuosittain yli 800 miljoonaa currywurstia. Suomessa aitoja sai joskus Aseman Wurstista. Kastike on se juttu, makkara bratwurst. Berliinissä ja muissa kaupungeissa nyt myös vegenä.
Paikalla käynyt voi todeta. Toiselta akkunaluukulta saa safkan. Toiselta skumpan tai bissen.
Sanotaan, että ravintolan ja kaupan ero hälvenee.
Yrittäjä Toni Määtän musta legenda B5 sai lähdön rautatieasemalta samaan aikaan kuin Kauppatorin viimeinen grillikioski.
Määttä sanoo, että snagarin ja ravintolan ero hälvenee.
Jo aseman Black oli hänestä hyvä esimerkki. Asiakkaita oli laidasta laitaan: Oli niitä laitapuolen kulkijoita, mutta oli myös Linnan juhlista palaavia parhaisiin sonnustautuneita kansalaisia.
Nyt Töölöntorin Black B5 myy burgereita, kuten asemallakin. Parhaiten menevät kaupaksi burgerit ja lounaat.
Se vanha musta on puolestaan Tikkurilassa uudelle torilla.
– Hyvin menee, mutta eiväthän myynnit voi olla samoja, kuin Helsingin rautatieasemalla, Määttä toteaa.
