Anders Hedman, 61, on purjehtinut niin kauan kuin muistaa – "Jos ostat Helsingistä siirtolapuutarhamökin, summalla voisit saada kaksi tai kolmekin käytettyä purjevenettä"

Merenkulku: Anders Hedman viettää keväisin liki kaiken vapaa-aikansa veneensä kimpussa.

Vuonna 1947 rakennettu kaljaasi Astrid on tuttu näky Helsingin edustalla. Se on komea tuulahdus puisten purjelaivojen kultakaudelta. Päivi Tuovinen
Jari Pietiläinen

Jari Pietiläinen

Laajasalolainen Anders Hedman, 61, on purjehtinut niin kauan kuin muistaa. Jo hänen isovanhempansa olivat mieltyneet merellä purjehtimiseen, eikä Hedman ole halunnut poiketa sukunsa hyvistä perinteistä.

Nykyisen puisen Honey-veneensä hän hankki vuonna 2007. Nyt sen kotisatama on Yliskylässä.

Honey on lähes yhtä iäkäs kuin Hedman itsekin, sillä vene on rakennettu vuonna 1965.

– Lasikuituvene olisi helppohoitoisempi, mutta minä pidän enemmän juuri näistä puuveneistä, Hedman myöntää.

– Töitä puuveneet teettävät, mutta se ei minua mitenkään haittaa, päinvastoin. Säännöllisesti vietän ainakin pääsiäisestä äitienpäivään melkein kaiken vapaa-aikani veneen kimpussa, Hedman naurahtaa.

Puupurjeveneen omistajan täytyy huolehtia aluksensa kunnosta: jos venettä ei säännöllisesti huolla, se kostautuu myöhemmin entistä suurempana korjaustarpeena.

Nyt on puuveneiden kunnostuksen aika. Anders Hedman uurastaa Yliskylän satamassa, jotta Honey-vene pääsisi piakkoin merelle. Jari Pietiläinen

Vaikka jotkut maakravut voivat pitää veneilyä raharikkaiden harrastuksena, totuus on Hedmanin mielestä toinen.

– Jos ostat Helsingistä siirtolapuutarhamökin, samalla summalla voisit saada kaksi tai jopa kolmekin mukavaa, lomapurjehdukseen kelpaavaa käytettyä purjevenettä, Hedman korostaa.

– Ja mitä pienempi vene, sitä kevyempää purjehtiminen on. Suuressa veneessä jo pelkästään purjeet ovat raskaampia kiskottavia.

Hedman pitää purjehtimista Suomenlahdella mieluisana, joskin kotivedet ovat vuosikymmenten saatossa muuttuneet – eivätkä parempaan suuntaan.

– Vielä 1980-luvulle saakka Suomenlahden ja varsinkin Saaristomeren vesi oli hyvin kirkasta. Näkyvyyttä oli jopa seitsemään metriin saakka, mutta nyt merivesi on kaikkialla muuttunut sameaksi. Se on surullista.

Helsingissä voi mainiosti nauttia puupurjealusten tarjoamasta tunnelmasta, vaikkei itse sellaista omistaisikaan.

Esimerkiksi Helsingin Purjelaivakonttori järjestää kaljaasi Astridilla ja Svanhildillä purjehduksia entisajan malliin.

Molemmat alukset on rakennettu 1940-luvun lopulla, jolloin niillä kuljetettiin muun muassa hiekkaa ja puutavaraa.

– Puisten purjelaivojen lumovoima on siinä, että niille astuessaan voi siirtyä takaisin aivan toiseen aikakauteen, jossa tuoksuu puu ja terva, kertoo Hanna Lampi Helsingin Purjelaivakonttorista.

Vastaavia aluksia on koko Suomessa vähemmän kuin kahdessa kädessä sormia.

Vielä kauemmas puisten purjeveneiden historiaan pääsee tykkisluuppi Dianan avulla.

Diana on rakennettu kymmenkunta vuotta sitten uudelleen amiraali Fredrik af Chapmanin (1721–1808) laatimien alkuperäispiirustusten mukaan.

Dianan purjehdusten aikana voi ihailla Suomenlinnaa mereltä käsin ja kuulla tarinaa saaristolaivaston kiehtovasta historiasta.

– Matkustajat voivat halutessaan päästä osallistumaan purjehdukseen: he voivat auttaa nostamaan purjeita tai kokeilla aluksen suuria airoja, kertoo Ehrensvärd-seuran kehityspäällikkö Carita Wilenius-Rantala.

Yleisö­purjehdus 1700-luvun tyyliin järjestetään 30.6.–7.8.2021. Mukaan otetaan kerralla noin 30 matkustajaa.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut