Vaaliareena: Tavalliselle helsinkiläiselle näytetään taas paikkaa

Tavallinen helsinkiläinen asuu ahtaasti, maksaa kaikesta paljon ja käyttää jättimäisten kunnallisten palvelukeskuksien persoonattomia palveluja, toteaa kirjoittaja. Arkistokuva. Jari Pietiläinen

Julkisessa keskustelussa esitettyjen arvioiden mukaan Helsinki menettäisi sote-uudistuksessa sosiaali- ja terveysmenojen rahoituksesta reilut 50 miljoonaa euroa. Hallituksen mielestä helsinkiläisten palvelut järjestetään siis nyt liian hyvin. Tämä on tavalliselle helsinkiläiselle tuttua tarinaa.

Kirjoitin tavallisesta helsinkiläisestä Helsingin Sanomiin lähes 20 vuotta sitten ja samat asiat pätevät edelleen. Tavallinen helsinkiläinen ei saa valittaa. Jos hän erehtyy puhumaan arjestaan, muu Suomi, eduskunta ja nyt hallitus etunenässä, ei halua kuulla sanaakaan.

Tavallisen helsinkiläisen todellisuus on erilaista kuin muilla suomalaisilla. Hän asuu ahtaasti, maksaa kaikesta paljon ja käyttää jättimäisten kunnallisten palvelukeskuksien persoonattomia palveluja.

Tavallinen helsinkiläinen kuljettaa lapsiaan suuriin keskitettyihin päiväkoteihin ja kouluihin. Sen jälkeen hän juoksee bussiin tai metroon ehtiäkseen toiselle puolen kaupunkia työpaikalleen.

Tavallinen helsinkiläinen uhraa vapaa-aikansa lastensa harrastuksille, sillä Helsingissä lapset eivät voi harrastaa yksin. Jalkapallokenttä tai jääkiekkokaukalo löytyvät harvoin kodin läheltä.

Tavallinen helsinkiläinen toivoo, että hänenkin kaupunginosansa olisi viihtyisä, yhteisöllinen saareke, jossa palvelut olisi tehty noin 8000 ihmisen tarpeisiin, kuten Suomessa keskimäärin.

Tavallisen helsinkiläisen mielestä häntä kupataan. Hän asuu yhteiskunnalle tehokkaasti, yleensä kerrostalossa, toisin kuin muualla Suomessa. Silti kaupunki ja valtio rationalisoivat ja tiivistävät helsinkiläisten palvelut. Tavallinen helsinkiläinen ei säästöistä kuitenkaan hyödy, vaan hyöty jaetaan sinne, missä on väljää ja tehotonta.

Tavallinen helsinkiläinen saa työstään saman palkan kuin muutkin Suomessa. Hän maksaa valtiolle veroja, mutta saa niistä takaisin vain murto-osan. Helsinki on jo pitkään ollut valtionosuusjärjestelmän suurin rahoittaja. Viime vuonna Helsingin kuntaveron tuotosta siirtyi muualle Suomeen 375 miljoonaan euroa. Tänä vuonna summan on laskettu nousevan 380 miljoonaan euroon.

Tavallisen helsinkiläisen maksamista bensa- ja autoveroista palautuu kaupunkiin kaksi prosenttia. Kehä I:n risteyksiin ei saada kunnon liittymiä ja liikennevaloja pois, vaikka liikenne paikoin yltää yli sataan tuhanteen autoon vuorokaudessa. Muualla Suomessa on tehty moottoriteitä liittymineen alle kymmenelle tuhannelle autolle vuorokaudessa.

Miksi Helsinkiä sitten kadehditaan? Helsingissä on paljon suurten yritysten toimitusjohtajia, valtakunnan päättäjiä ja muita tv:stä tuttuja. Näitä muu Suomi kadehtii, heidän käyttämiään yksityisiä terveyspalveluja ja tilastollisesti isoja tuloja. Sekä valtion virastojen suurta määrää.

Tavallinen helsinkiläinen toivoo, että häntä verrattaisiin vastaavaa työtä tekevään tavalliseen suomalaiseen muualla Suomessa. Silloin muualla asuva huomaa, että hänen kannattaa kadehtia vain itseään.

Tavallinen helsinkiläinen ei kaipaa uusia hallintohimmeleitä, vaan ihmisläheisiä, kohtuuhintaisia palveluja, joihin pääsee nopeasti ja vaivattomasti. Hallituksen ajama sote-uudistus uhkaa näyttää tavalliselle helsinkiläiselle jälleen paikkansa.

Pasi Tuohimaa,

kuntavaaliehdokas (kok)

Kommentoi

Mainos: Helsingin Uutiset

Pääkaupungin keskusta on edelleen the place to be – katso tästä ytimen tarjonta

| Päivitetty

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut