"Ei minunkaltaiseni talousmies hyväksy sitä, että luontoa tuhotaan" – Hietalahden telakalta uransa aloittanut Martin Saarikangas näki satojen alusten valmistuvan

Martin Saarikangas on tarinaniskijä parhaasta päästä. Niitä hänelle on kertynyt sekä idästä että lännestä, ja tuttavuuksia solmittu niin kiekkokaukalon laidalla kuin tapaamisissa valtion päämiesten kanssa. Johanna Erjonsalo

Mikko Välimaa

Vuorineuvos Martin Saarikankaan kodin puutarhassa Espoon Westendissä sirkuttavat pikkulinnut. Isoraaminen mies istuu pihakeinussa vehreiden puiden ja pensaiden välissä ja puhuu eläimistä ystävinään. Hän mainitsee pihalla elelevän siilin, jänikset sekä variksen, joka on erityisen rakas.

– Kymmenisen vuotta sitten varis oli syömässä ruokaa, jonka vaimoni oli jättänyt tuohon kivelle, Saarikangas sanoo ja viittoo kohti isoa murikkaa.

– Yhtäkkiä kuului kova suhina, ja paikalle syöksynyt haukka nappasi variksen. Vaimoni huusi hurjasti, ja haukka tiputti linnun kynsistään. Nostin sen syliini ja silittelin sitä. Se nokkasi korvanlehteäni, mutta lopulta rauhoittui.

– Sama varis käy pihallamme edelleen. Nyt sillä on pesä tuossa lähellä ja kiire, kun on poikaset hoidettavana.

Tarina kuvaa, miten tärkeänä Saarikangas lähiluontoa pitää. Hän antaa huutia massiiviselle rakentamiselle, joka on Espoossa muodissa.

Saarikangas sanoo, että kansainväliseksi vetonaulaksi rakennettu Tapiolan puutarhakaupunki ja Heikki von Hertzenin perintö on tuhottu.

Noin 45 miljardilla markalla aikanaan bisnestä tehnyt mies ei kelpuuta selitykseksi, että rakentamista tarvitaan, jotta talous kasvaa.

– Ei kukaan minunkaltaiseni talousmies hyväksy sitä, että luontoa ja ympäristöä tuhotaan. Ei se ole taloutta, vaan anarkismia, Saarikangas puuskahtaa.

– Miksi Espoosta pitää tehdä urbaania aluetta Helsingin tapaan. Eihän kukaan muuta kaupungista pois päätyäkseen samaan ympäristöön.

Saarikangas on paljasjalkainen helsinkiläinen, mutta Espooseen liittyvät hänen elämänsä useimmat kiintopisteet, kuten koti, jäähallit ja nuoruuden opiskelupaikka Teknillinen korkeakoulu Otaniemessä. Johanna Erjonsalo

Saarikangas on syntyjään helsinkiläinen ja nimeää itsensä Rööperin kundiksi. Hänet tunnetaan Suomen telakkateollisuuden pelastajana, laivojen ja urheiluhallien rakentajana sekä idänkaupan grand old manina. Hän laskee, että Hietalahden telakalta nuorena insinöörinä alkaneella, 43 vuotta kestäneellä urallaan hän ehti nähdä satojen alusten valmistuvan.

Urheiluhallihankkeissa Saarikankaan nimi liittyy muun muassa Länsi-Auto-areenan eli nykyisen Metro-areenan, Hartwall-areenan sekä Espoon Matinkylän ja Laaksolahden halleihin.

Harvempi tietää, että Saarikankaan kädenjälki näkyy Haukilahdessa, jonne hän rakennutti kaupunginosan ensimmäiset kerrostalot 1963.

Tarina alkaa 1961 Moskovasta, jossa nuori Wärtsilän insinööri oli yhtiön pääjohtajan Wilhelm ”Vikkelä-Ville” Wahlforssin mukana. Onnistuneen myyntimatkan paluuosuudella pääjohtaja kysyi Saarikankaalta, oliko nuorella teekkarilla joitakin toiveita.

Kun kävi ilmi, että Saarikangas tarvitsi uutta kotia, tuumi pääjohtaja samoin tein:

– Kanske jag kan hjälpa, Saarikangas sanoo siteeraten Wahlforssia äidinkielellään ruotsilla.

Apu tarkoitti edullista tonttimaata, jolle Saarikangas rakennutti kolmikerroksisen lamellitalon telakan valkokaulusväelle sekä korkeamman tornitalon työntekijöille. Asunto-osakeyhtiö sai nimekseen Haukilaiva, ja Saarikangas perheineen muutti yhden talon ylimpään kerrokseen.

Asuntosäätiö rakensi Saarikankaan myymille tonteille myöhemmin lisää lamelli- ja tornitaloja.

Diplomi-insinööri Saarikangas ei malta olla kehumatta rakentamisen laatua.

– Kun talojen käyttövesiputkien kunto tarkastettiin 2000-luvun alussa, niiden todettiin kestävän vielä 50 vuotta. Pihakeinut tehtiin telakalla ja ne kestivät käyttöä yhtä lailla.

Eläköitymisensä jälkeen Saarikangas nousi eduskuntaan 2003 kokoomuksen riveistä. Eduskuntauraansa hän kuvaa elämänsä hedelmällisemmäksi ajaksi.

– Se oli tietysti täysin uutta ja aivan toista kuin liike-elämä. Opin erittäin paljon ihmisten välisestä yhteistyöstä ja asioiden sovittelemisesta. Arvostan todella korkealle poliitikkoja, jotka tekevät pienellä palkalla työtä yhteiskunnan hyväksi.

Saarikangas, 84, kertoo olevansa yhä päättäjänä muutamissa kansainvälisten yhtiöiden hallituksissa. Suuremmat vastuut ”Iso-Masa” on jättänyt nuoremmilleen.

Eläkeläisen aika jakautuu Westendin kodin ja Kirkkonummen Porkkalassa sijaitsevan vapaa-ajan asunnon välille. Kesällä käydään poimimassa marjat mehustukseen ja hedelmät soseisiin Ikaalisten kesämökiltä.

Isoisoisän ilona ovat kuusi lastenlasta, yksi lapsenlapsenlapsi ja kesällä syntyvä toinen lapsenlapsenlapsi. Kesäisin odotettuja vieraita tulee Yhdysvalloista, jossa nuorin tytär asuu perheineen.

Ulkomailla asuville lapsille läntisen Uudenmaan luonto on yhtä tärkeää kuin Saarikankaalle itselleen.

– Toivon, että tulevaisuuden lapsille luonto tulee olemaan yhtä hyvä ja puhdas kuin se meille on ollut, Saarikangas sanoo.

Jutun lähteenä on käytetty kirjaa Iso-Masa, laivanrakentaja, Heikki Haapavaara (Ajatuskirjat 2002).

Kommentoi

Tilaa uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut