"Kun kerran kävi kokeilemassa, paluuta asfaltille ei enää ole" – Yhä useampi hurahtaa polkujuoksuun: Krista, 27, vinkkaa Helsingin parhaat paikat

Harrastus: Polkujuoksun suosio on kasvanut viime vuosina. Metsässä ajatus ja mieli lepäävät. Tarkkana täytyy kuitenkin olla.

Kantakaupungissa asuva Krista Salonen käy polkujuoksemassa useamman kerran viikossa. Paloheinästä löytyy kattava polkujuoksuverkosto. Sanna Jompero-Lahokoski

Sanna Jompero-Lahokoski

Paloheinän metsät ovat kantakaupungissa asuvalle Krista Saloselle, 27, tuttuja. Hän käy Paloheinässä juoksemassa sekä yksin että polkujuoksuryhmän kanssa.

– Täällä on kattava polkujuoksuverkosto. Lisäksi Paloheinässä on palveluita, kuten kahvila ja vessat.

Salonen tutustui polkujuoksuun ensimmäisen kerran noin seitsemän vuotta sitten. Sitä ennen kestävyysjuoksu hiekalla ja asfaltilla oli ollut tutumpi juttu, mutta kun metsässä juokseminen alkoi lisääntyä kolmisen vuotta, se oli kirjaimellisesti menoa. Polkujuoksusta tuli ykköslaji.

– Metsässä pääsee työpäivän päätteeksi rauhoittumaan paremmin. Polkujuoksuun pitää myös keskittyä. Silloin ei voi ajatella mitään muuta. Koko ajan täytyy olla tarkkana.

Polkujuoksu tarkoittaa nimensä mukaisesti juoksua lähinnä poluilla. Juokseminen tapahtuu lähimetsissä tai vaellus- ja retkeilyreiteillä.

Krista Salosella on polkujuoksulenkeillä käytössään älykello. Sanna Jompero-Lahokoski

Normijuoksua raskaammassa polkujuoksussa Salosta viehättävät sekä luonto että maisemat.

– Tuntuu, että polkujuoksu ei myöskään ole niin suorittamista kuin juokseminen kadulla.

Polkujuoksulenkkejä kertyy 4–6 viikossa. Kotoaan kantakaupungista Salonen suuntaan usein Keskuspuistoon.

– Kun asuu keskustassa, niin monet lenkit ovat yhdistelmäharjoittelua. Keskuspuistoon on pari kilometriä matkaa. Matkalla sinne saa hyvän lämmön ja sitten pääsee kunnolla poluille.

Lenkkien pituudet vaihtelevat viidestä jopa 35 kilometriin. Arkilenkit Salonen juoksee usein yksin, pidemmille lenkeille on kiva lähteä tutun polkujuoksuporukan kanssa. Nykyisin Salonen toimii myös välillä yhtenä juoksuporukan vetäjistä.

Polkujuoksussa on hyvä olla polkujuoksuun tarkoitetut kengät. Sanna Jompero-Lahokoski

Polkujuoksun suosio on Helsingin Ladun ja polun polkujuoksujaoksen vetäjän Harri Jantusen mukaan kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana räjähdysmäisesti.

– Innostuneiden määrä on ollut valtava. Harva lajin harrastaja pitää tätä edes juoksuna, vaan enemmänkin elämyksenä. Ja jos kunto on huonompi, niin on ok, että välillä myös kävellään.

Jantunen hurahti lajiin reilut kuusi vuotta sitten sosiaalisen median innoittamana.

– Ja kun kerran kävin kokeilemassa, niin paluuta asfaltille ei enää ole. Se kuvaa polkujuoksijoita hyvin muutenkin.

Metsäinen maasto on pehmeä ja joustava. Laji sopii hyvin myös polvi- ja jalkavaivaisille.

Lenkeillä on hyvä olla mukana ainakin juotavaa. Sanna Jompero-Lahokoski

Lajin harrastajien määrä Helsingissä on vaikea arvioida. Helsingin Ladulla on yli 8 000 jäsentä.

– Porukka on pääasiassa sekaharrastajia. He harrastavat kaikkea urheiluun liittyvää. Polkujuoksijoita on ehkä noin 100–200, Jantunen laskeskelee viikoittaisiin yhteislenkkeihin osallistuvia.

Lenkeille mahtuu mukaan noin 10–15 juoksijaa riippuen siitä, kuinka monta polkujuoksuohjaajan koulutuksen käyneitä vapaaehtoisia lenkeille saadaan mukaan.

– Pyrimme aina siihen, että mukana on vähintään kaksi ohjaajaa. Periaate on, että hitaimpien mukaan mennään. Välillä voidaan pitää taukoja ja kävelläkin. Takuuna on, että ketään ei jätetä metsään, Juntunen sanoo.

Noin tunnin kestävien yhteislenkkien pituudet ovat 7–9 kilometriä. Satunnaisesti järjestetään myös vaativampia lenkkejä.

– Pyrimme saamaan tarjontaa hyvin monipuoliseksi. Teemme myös Vantaan ja Espoon kanssa yhteistyötä, jatkaa Juntunen.

Varusteena lenkeillä tulee olla polkujuoksuun tarkoitetut kengät, juotavaa ja pidemmillä lenkeillä tarvittaessa joku energianlähde.

Polkujuoksu

Krista Salosen vinkit parhaista polkujuoksupaikoista

Helsinki: Keskuspuisto ja Paloheinä: "Molemmista löytyy paljon polkuverkostoja."

Kivikko, Viikki ja Herttoniemi: "Voi suositella aloittelijoille. Metsät ovat pienet, eikä niihin voi eksyä. Polut eivät ole merkattuja."

Lammassaari ja Kuusiluoto: "Aloittelijalle hyvä. Täällä voi juosta poluilla ja kallioilla."

Slåttmossen (Jakomäki): "Simppeliä ja tasaista polkua. Täälläkään ei voi eksyä."

Muita paikkoja: Nuuksio, Oittaa, Luukki, Pirttimäki, Lappi.

Kommentoi

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut