Ihmissuhteet: Tinder-väsymys on tuttua kolmekymppisille.
Helsinkiläinen Eevi Laukkonen, 32, haaveilee lapsesta. Laukkonen on oikeastaan toivonut äitiyttä jo 22-vuotiaasta.
Hän kertoo olleensa aikuisiällä lähes aina parisuhteessa, mutta kolme pidempää vakavaa suhdetta ei ole johtanut perheen perustamiseen. Yksi parisuhde kariutuikin siihen, kun paljastui ettei mies halua lasta.
– Siinä suhteessa etenin rauhalliseen tahtiin, ja ehkä kommunikaatiossakin olisi ollut parantamisen varaa, kun sitten selvisi vähän yllätyksenäkin, ettei toinen halua lapsia.
Laukkonen on nyt ollut sinkkuna noin vuoden, eikä enää haluaisi lykätä perhehaavettaan kovin pitkälle. Siksi hän liittyi helmikuussa lapsettomien sinkkujen ryhmään Facebookissa ja harkitsee sinne ilmoituksen jättämistä. Laukkonen toivoo, että potentiaalinen kumppani tietäisi myös jo haluavansa lapsen.
– Jos lähtökohdat olisivat suunnilleen samat, niin mies ei ehkä pelästyisi minun kaipuutani lapseen, Laukkonen pohtii.
Hän myöntää, että oma vahva toive lapsesta voi olla liian suuri paine parisuhteen luomiselle, kun samalla monen muunkin asian pitäisi loksahtaa kohdilleen, kuten esimerkiksi elämänarvojen.
On ghostaamista ja kaikkea.
– On alkanut tuntua, että ei tule tapahtumaan, jatkaa Laukkonen tarkoittaen perinteistä perheenperustamiskaavaa.
Siksi hän on pohtinut myös lapsen hankkimista yksin sekä kumppanuusvanhemmuutta.
Koronan vaikutusta sinkkumarkkinoihin Laukkonen kuvaa siten, että jos aiemmin jo sai olla baarissa ”tosi rauhassa”, niin nykyään ei tulla juttelemaan enää sitäkään vähää.
– Tinder muutti jo ennen koronaa tilanteen siten, että baarissa ei etsitä seuraa vaan pidetään vain hauskaa kavereiden kanssa. Mikä tavallaan on tosi kivakin, mutta sitten taas Tinderissä oleminen on raskasta ja välillä aika tuskallistakin, Laukkonen miettii.
Tuskallisella hän tarkoittaa sitä, että Tinderissä ”90 prosenttia” ei ole sopivia itselle, ja lisäksi osa ei ole lainkaan liikkeellä parisuhdemielellä, missä voi olla kyse myös perustavanlaatuisemmasta asenteiden muutoksesta.
– On ghostaamista ja kaikkea. Tinderissä ylipäätään on hyvin vaikea saada järkevää keskustelua aikaiseksi, sanoo Laukkonen, joka kuitenkin kertoo kahden suhteensa kolmesta alkaneen sieltä.
– Ihmiset eivät enää jaksa yrittää, Laukkonen pohtii nykyajan deittimaailmaa.
Laukkosen lausunnon voi vahvistaa Lauri Hakala.
Vantaalainen Hakala, 31, ei ole koskaan seurustellut. Hän arvelee suurimmaksi syyksi siihen ujoutensa, joka estää kontaktin ottamisen vastakkaiseen sukupuoleen.
Nettideittisovelluksista Hakala kertoo pitkälti luopuneensa. Esimerkiksi Tinderiin hän kyllästyi täysin.
– Ne vievät vain rahaa ja aikaa.
Treffipalveluissa Hakala on joskus kirjoittanut naisille, mutta yhteydenotot ovat johtaneet korkeintaan muutaman viestin vaihtoon. Tapaamiseen asti ei ole edetty.
– Turhautunut, Hakala kuvailee tunnettaan, joka nettideittailuun tai treffien tavoitteluun ylipäätään liittyy.
Hän ei usko, että ainakaan netistä kumppania löytyy.
Korona on muuttanut myös työnteon etäilyksi, joten sosiaaliset kontaktit ovat olleet vähäisiä. Hakala kertoo käsittelevänsä ujouttaan siten, että on valikoinut viikonlopuille tapahtumia, joihin osallistuu. Ne voivat liittyä vaikkapa musiikkiin, mutta pitkäkestoisempia festareita hän ei suosi, koska jaksaa viipyä tapahtumissa pari kolme tuntia kerrallaan.
Toistaiseksi ujous on pistänyt stopin ihmisille juttelemaan menemiselle.
– Joskus saatan katsoa, että joku olisi sen näköinen, että olisi kiva tutustua. Mutta flirttailun pointtia en ymmärrä muutenkaan, joten ei kiinnosta opetella sitä, sanoo itseään introvertiksi kuvaileva Hakala.
Jos sopiva puoliso löytyisi, Hakala haluaisi myös lapsia. Elämä on toisinaan yksinäistä.
– Mutta siihen on jo tottunut, hän toteaa.
