Koirat: Tavoitteellisesti kilpailevat koirat ovat kuin urheilijoita, joille palautuminen on yhtä tärkeää kuin mille tahansa urheilijalle. Joskus eläinfysioterapeutti huomaa, että koiraa jopa ylihoidetaan.
Vajaa kaksivuotias shetlanninlammaskoira Koda tuijottaa tiiviisti omistajaansa Senja Ahokasta silmiin kodin viereisellä hiekkakentällä Torpparinmäessä ja käy maahan. Samassa se jo haukahtaa malttamattomana.
– Nyt se ei malttaisi enää odottaa ja niin sanotusti tarjoaa. Olemme harjoitelleet juuri sitä, että treenit alkavat tarjoamisella.
Tarjoamisella Ahokas tarkoittaa kaksikon harjoittaman rally-tokon yhtä aloitusasentoa. Rally-toko on yhdistelmä agilitya, koiratanssia ja tottelevaisuuskoulutusta eli tokoa.
Koda on Ahokkaan ensimmäinen harrastuskoira. Tavoitteellisesta harjoittelusta koiransa kanssa Ahokas innostui reilu vuosi sitten.
– Päälajimme on agility. Sitä haluan työstää. Olen ihan hurahtanut lajiin. Kisailemme myös rally-tokossa.
Kodasta näkee, jos se on väsynyt tai sillä on jumeja.
Erilaisiin treeneihin kuluu viikossa 5–10 tuntia: agility- ja rally-toko-treenejä, jumppaharjoituksia ja leikittämistä.
– Se riippuu Kodan palautumisesta eli miten sen tekniikka palautuu. Kodasta näkee, jos se on väsynyt tai jos sillä on jumeja.
Jos Koda vaikuttaa väsyneeltä, se rupeaa niinikään tietyissä tilanteissa haukkumaan.
– Silloin rupeamme lopettelemaan. Rally-tokossa väsymisen huomaa siitä, ettei kontaktia koiraan enää ole.
Agilityssä on vauhtia. Rally-tokossa koiran täytyy puolestaan osata myös rauhoittua, jotta radan saa suoritettua oikein läpi.
Treenaamisen ohessa Koda käy noin kolmen kuukauden välein eläinfysioterapeutilla. Terapeutti tutkii koiran läpikotaisin, seuraa sen liikeratoja ja tarvittaessa hieroo lihasjumeja auki.
– Isoja jumeja ei ole vielä ollut. Niitä saadaan ennaltaehkäistyä jumppaamalla.
Esimerkiksi kylkien venytyksiä tehdään leikin varjolla, herkkupalan avustuksella. Käytössä on myös tasapainotyyny.
Eläinfysioterapian suosio on viime vuosina kasvanut. Tavoitteellisesti kilpailevat koirat ovat kuin urheilijoita, joille palautuminen on yhtä lailla tärkeää. Eläinfysioterapiasta on tullut olennainen osa monen urheilukoiran hyvinvointia.
– Omistajat haluavat pysyä aiempaa enemmän kärryillä, mikä koiran tilanne on ja ennaltaehkäistä vammoja, toteaa eläinfysioterapeutti Riikka Matikainen Mevetistä.
Urheilukoirien osuus vastaanotolla on nykyisin noin kolmannes. Syynä ilmiöön on eläinfysioterapeutin mukaan omistajien lajikiinnostuksen lisäksi myös lajien kasvaneet vaatimukset.
– Lajien vaatimustaso on noussut todella paljon, samoin koirien vauhti. Myös omistajien tietoisuus on kasvanut sen suhteen, että koiraa voidaan auttaa muutenkin kuin että tehdään vaan tiettyä omaa lajia. – Mitä korkeammat tavoitteet ovat sitä enemmän omistajatkin pyrkivät siihen, että koira suoriutuu niistä mahdollisimman hyvin, Matikainen jatkaa.
Eläinfysioterapeutti hoitaa koiraa muun muassa erilaisissa jäykkyyksissä, lihas- ja nivelongelmissa, puolieroissa sekä välilevyn pullistumien ja leikkausten jälkitiloissa.
– Osa koirista käy vastaanotolla läpi vuoden 4–8 viikon välein, jotkut jopa useammin. Osa käy tarkastuksessa 2–3 kertaa vuodessa. Varsinkin urheilukoirilla tilanteen tarkistaminen on ihan yleistä, että kehittyykö lihaksisto symmetrisesti ja onko kipukohtia jossain.
Käynti fysioterapiassa maksaa paikasta ja käynnin kestosta riippuen noin 50–80 euroa per kerta.
Ahokas kuvailee Kodaa energiseksi koiraksi, jolla on vahva miellyttämisenhalu ja joka on aina valmis lähtemään mukaan.
– Koda tietää, mikä meidän rally-toko-kassi on. Agility on sitten erikseen. Tämä on hyvin innostavaa myös minulle itselleni.
Suuria tavoitteita koiraharrastuksessa Ahokkaalla ei ainakaan vielä ole.
– Pienillä tavoitteilla mennään. Toivoisin, että pääsisimme joskus mestariluokkaan. Sitä enemmän haluan kuitenkin varmistaa, että meillä on Kodan kanssa hyvä henkinen yhteys.