Puisto: Niskalan suositussa arboretumissa eli puulajipuistossa vaalitaan ”kokeilunhalun perintöä”. Puulajipuistossa kasvaa harvinaisuuksia, joiden ei uskottu menestyvän Suomessa.
– Tämä on tämmöisen puulajiharrastajan unelmatyö, jonka saa kerran elämässä, että suunnitelkaa arboretum, teillä on vapaat kädet, dendrologi Antti Autio kertoo kasvikonsultti Jussi Lähteenmäen kanssa vuonna 2009 aloittamistaan istutuksista Niskalan arboretumissa.
Arboretumin istutuksilla jatkettiin Tuomarinkylän kartanon omistaneen Jakob Kavaleffin ennakkoluulottoman kokeilunhalun perintöä. Saksassa maataloutta opiskellut maanviljelysneuvos ryhtyi vuonna 1905 istuttamaan Niskalan tilan rehevään maaperään eksoottisia puu- ja pensaslajeja.
Kavaleffin alulle panema puulajipuisto siirtyi Helsingin kaupungin omistukseen vuonna 1961. Nyt hänen istutuksistaan on kymmenkunta puuta jäljellä.
Täydennysistutuksiin Autio ja Lähteenmäki hankkivat kotimaisista ja eurooppalaisista erikoistaimistoista satoja eurooppalaisia, pohjoisamerikkalaisia ja itäaasialaisia kasvilajeja.
Sen, miten erilaiseen ympäristöön sopeutuneen puulajin taimi istuu helsinkiläiseen maaperään, näkee vain kokeilemalla. Autio kertoo Tiibetissä kasvavasta, pihlajien sukuun kuuluvasta puusta nimeltä Sorbus wardii.
– Käytin brittiläistä Hillierin manuaalia, jonka kuvaukset ovat aika hyviä. Se antoi ymmärtää, että tämä ei mitenkään voi menestyä Suomessa, mutta se on menestynyt aivan loistavasti. Näitä ei Suomessa ole kovin monta yksilöä tätä lajia.
Kaupunginhallitus esitti kesäkuussa Niskalan arboretumin luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelman hyväksymistä vuosille 2021–2030. Kaupunginhallituksen pöytäkirjan mukaan esillä oli myös luonnonsuojelualueen perustaminen. Uudenmaan ely-keskuksen johtava asiantuntija Ilpo Huolman kertoo, että asia käsitellään tämän kuun aikana, mutta arboretum on ollut luonnonsuojelualue jo vuodesta 1984. Tämä koskee alkuperäistä 2,2 hehtaarin aluetta, jonka lisäksi arboretumiin kuuluu kahden hehtaarin laajennusalue.
Niskalan arboretumissa pyritään pitämään yllä viehättäviä pienmaisemia, jotka lisäävät kävijöiden ymmärrystä luonnon monimuotoisuudesta. Viheralueesta on tullut suosittu liikkujien keskuudessa. Alueella käymässä ollut mies kertoi kierrelleensä lastensa kanssa katsomassa erilaisia puita.
Arboretumin hoidossa Staran ympäristönhoitoyksikkö vastaa esimerkiksi niittämisestä, kaupunkitekniikan ylläpidon arboristit uuden lajiston hoitamisesta.
Jussi Lähteenmäki sanoo, että tiheään istutettujen puiden kasvaessa on valittava, mille annetaan tilaa. Esimerkiksi pähkinäpensaan kasvuvauhti on valtava.
– Pitää hyväksyä se, että ei tuolla mahdu olemaan kymmenen vuoden päästä tuota määrää tavaraa, mitä siellä nyt on.
Antti Autio kertoo, että arboretumia on suunniteltu näillä kasveilla ainakin 30–50 vuodeksi eteenpäin. Tällainen aikajänne edellyttää metsän dynamiikan ja tasapainon ymmärtämistä.
– Nyt hoitajien tehtävä olisi katsoa latvukseen, pitäisikö tehdä jotain, mutta se hoito ei toteudu sellaisena kuin olin toivonut.
Helsingin kaupungin luontoasiantuntija Tuuli Ylikotila kertoo, että mielellään tehtäisiin enemmän kuin resurssit nyt mahdollistavat.
– Valitettavasti nämä kunnossapitorahat ovat viheralueille aivan riittämättömät. Silloin kun meillä on tämmöisiä erityisalueita, se näkyy erityisesti näissä.
Arboretum löytyy Haltialasta lähtevän Kuninkaantammentien päästä.
