Vesilinnut hupenevat vanhoilta laskentapaikoilta – "Kehitys ollut 30 vuodessa monen lajin osalta surkea"

Oikealla on sinisorsa. Niiden määrä on kasvanut 30 vuoden aikana laskentajärvillä. Monen muun lajin kannat ovat taantuneet. Yksi niistä on sinisorsan vasemmalla puolella oleva haapana. Sari Holopainen

Sirpa Repo

Vesilintulaskennoissa on havaittu merkittäviä muutoksia lintujen määrissä 30 vuoden takaiseen tilanteeseen verrattuna. Esimerkiksi punasotka on lähes kokonaan kadonnut seurantajärviltä.

Vesilintulaskennat aloitettiin 1980-luvun lopulla. Monet kohteet ovat jääneet laskematta vuosikymmeniksi, mutta vuosina 2020–2021 kohteet aina Lapin perukoita myöten saatiin laskettua.

– Moni pitkän laskentauran tehnyt harrastaja on kertonut vesilintumäärien vähentyneen tutuilla järvillä. Kehitys on tosiaan ollut 30 vuodessa monen lajin osalta surkea, tiedotteessa kertoo projektin koordinaattori Sari Holopainen Helsingin yliopiston Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Yleisistä sorsalajeista tavi- ja telkkäpareja laskettiin noin 15 prosenttia vähemmän kuin 1980-luvulla. Myös isokoskeloparit vähenivät saman verran.

Haapana, jouhi- ja lapasorsa, tukkasotka sekä nokikana olivat vähentyneet merkittävästi. Nyt pareja laskettiin vain 40 prosenttia kolmen vuosikymmenen takaisista määristä. Tukkakoskelon ja silkkiuikun määrät jopa puolittuivat.

Punasotka on lähestulkoon kadonnut seurantajärviltä 30 vuodessa. Vielä 1980-luvulla laskettiin 195 punasotkaparia. Nyt pareja oli enää kahdeksan.

– Nykyään äärimmäisen uhanalaisen punasotkan lähes täydellinen romahtaminen on konkreettinen esimerkki luontokadosta vesistöissä, toteaa tiedotteessa yli-intendentti Aleksi Lehikoinen Luomuksesta.

Vähenemisen syiksi on esitetty vieraspetoja ja etenkin liiallista rehevöitymistä, joka vaikuttaa ravinnon saatavuuteen.

– Monilla lajeilla, kuten lapasorsalla, tukkasotkalla ja telkällä, väheneminen oli nopeampaa maan eteläosissa kuin pohjoisempana. Tämä tukee esitettyjä syitä, Holopainen toteaa.

Maatalouden ja taajamien päästöt ovat rehevöittäneet kosteikkoja etenkin eteläisessä Suomessa. Myös vieraspedot ovat runsaampia etelässä.

Lehikoinen sanoo, että on edelleen epäselvää, kumpi näistä tekijöistä on tärkeämpi syy taantumiseen.

Kaikki vesilintulajit eivät ole kuitenkaan vähentyneet. Osa niistä jopa runsastunut. Yleisin riistasorsa, sinisorsa, runsastui havaintopisteillä 16 prosenttia 1980-luvulta.

Myös Suomen kansallislintu on laskentojen mukaan runsastunut voimakkaasti. Kun vielä 1980-luvulla seurantajärviltä laskettiin vain parikymmentä laulujoutsenparia, oli määrä nyt jo yli 300 paria. Myös kuikkamäärät olivat kasvussa eteläisessä ja keskisessä Suomessa.

Tutkimusta ovat tukeneet maa- ja metsätalousministeriö, Luonnonvarakeskus, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus sekä Luonnon- ja riistanhoitosäätiö.

Lue myös:

Vesilintujen laskennat

Tehostettu laskenta

Suomen vesilintujen pesimäaikaiset laskennat ovat maailman mittakaavassa vertaansa vailla. Joka kevät vapaaehtoiset lintuharrastajat ja metsästäjät laskevat satojen vesistöjen vesilintuparit.

Kun vesilintulaskennat aloitettiin 1980-luvun lopulla, havaintoverkko laajennettiin Suomen Akatemian tuella kattamaan koko Suomen. Laskentakohteita perustettiin yli tuhat aina Helsingistä Utsjoelle.

Monet alussa perustetuista kohteista ovat kuitenkin jääneet laskematta yli 30 vuodeksi, ja laskentaverkko on harventunut. Se on myös painottunut etelään.

Nyt Helsingin yliopiston Luonnontieteellisen keskusmuseon Luomuksen vetämässä projektissa selvitetään tehostettuja laskentoja hyödyntäen, mitä järvien sorsakannoille on tapahtunut 30 vuodessa.

Kommentoi

Mainos: Helsingin Uutiset

Pääkaupungin keskusta on edelleen the place to be – katso tästä ytimen tarjonta

| Päivitetty

Uutiskirje

Kun tilaat uutiskirjeen, saat päivittäin sähköpostiisi tärkeimmät paikalliset uutiset. Uutiskirje lähetetään sähköpostiisi joka päivä kello 14.

Lomaketta suojaa reCAPTCHA, johon pätevät Googlen Tietosuoja ja Käyttöehdot.

Palvelut